lauantai 19.8.2017 Mauno, Maunu

Asiaa läheltäsi

Tuoksut vanamon ja varjot veen, runoili Eino Leino

Eletään juhannuksen jälkeistä viikkoa, ja ollaan jo lauantai-illassa. Ehtookellot soivat äsken pyhän alkamisen merkiksi.

Isä lähti taittelemaan koivuvastaksia, ja äiti puolestaan näkyi menevän saunalle tulen tekoon, onhan kylpypäivä. Nopeasti lämpimään kesäiseen iltaan leviää saunan lämpiämisen tuoksu. Tuo suloinen muisto palautuu mieleeni, kun nenääni hiipi saunan savua.

Kesälomalla oltiin aina viikko äidinäidin luona Kemissä. Sinne mentiin omalla autolla koko perhe, kun me tytöt olimme pieniä. Mutta kun kasvoimme, matkustimme mieluummin siskon kanssa pohjoiseen kahdestaan junalla. Heti junasta ratapihalle päästyä tiesimme tuoksusta, että ollaan Kemissä. Veitsiluodon sellutehdas (nykyinen Metsäfibre) nimittäin puski ilmoille omaa hajuaan, rahan hajuksihan kaupunkilaiset sitä sanoivat. Nyt Lappeenrannassa asuessani tunnen tuon saman hajun, kun ajelen kuutostiellä Imatraa kohti.  Joutsenossa on nimittäin sellutehdas (sekin Metsäfibren omistama), ja sen tuoksu on sama kuin Kemin tehtaan. Hajupäästöjä on tosin nykyisin aika harvoin. Tehtaan tuoksu tai haju on minusta hyvä, koska se tuo mieleeni Kemin, mummulan ja Hilli-mummun.

Tutkimme maailmaa aistien avulla: näemme, kuulemme, tunnemme, haistamme ja   maistamme. Kun palautamme asioita mieleen, käytämme samaa aistikanavaa, jonka avulla opimme ne tunnistamaan. Ihmiset jaetaan karkeasti näkö-, kuulo- ja tuntotyyppeihin. Haju- ja makuaisti lasketaan tuntemisen osa-alueiksi. Tässä kirjoituksessani paneudun hajuaistiin ja sen muistijälkiin.

Toukokuussa tuoksuvat poppelit. Ne tuovat mieleeni joka kerran opiskelukaupunkini Jyväskylän. Lukuvuosi alkoi olla jo lopuillaan ja tuli opiskelusta vapaita iltoja. Kävelin pitkin puistikoita, viivähdin leikkipuistoissa keinumassa ja katselin ja haistelin kevättä, johon kuului juuri silloin toukokuun lopussa poppelien omaperäinen tuoksu.

Kesäaamuisin lenkkini on vähän poukkoilevaa. Mies on jo tottunut, että jään jälkeen ja sitten juoksen hänet taas kiinni. Nimittäin sen mukaan, minkä lenkin olemme valinneet, määräytyvät myös haisteltavat kukat. Saimaata myötäilevällä rantapolulla on huhti-toukokuussa haisteltava yhtenään näsiöitä. Kun näen näsiän, juoksen sen luokse ja vedän nenän täyteen kukan tuoksua. Sillä energialla taas jaksan seuraavan näsiän luokse.

Rantalenkki on polveileva ja kauniin vihreä, siellä on kesän alussa myös tuomien muodostamia tuoksuvia polun yli ulottuvia holvikaaria. Matkan varrella on muitakin kukkia, mutta niitä vain ihastelen, koska ne ovat tuoksuttomia. Olgan-lenkillä ei ole juuri nuuskuteltavaa, mutta Annelin-lenkillä tuoksuvat kesäkuussa tuomet ja syreenit. Nämä ovat kaupunkireittejäni.

Mökkikylän rantalenkillä on kesän alussa kielontuoksuisia kohtia. Keskikesällä koko metsä tuoksuu valkolehdokeilta. Polun viereen polvistun haistelemaan vanamon herkkää tuoksua.

Kun tyttäreni oli pieni tai sen verran iso, että alkoi käydä hevostallilla talutusratsastuksessa, hänelle hankittiin ratsastushousut ja –saappaat. Kotiin palattuaan tytär nuuskutti takkiaan ja oli haltioissaan, kun siihen oli tarttunut ah-niin-ihanaa hevosen hajua.

Luulen, että lappeenrantalaisten nenään on pesiytynyt Marianne-karkin tuoksu. Kun pyöräilen Chymoksen tehtaan ohi, sieltä tulvahtaa toisinaan suloisenmakea karkin tuoksu.

Olin noin kymmenen vanhana Kiikkurannan kesäleirillä Laukkalassa. Meillä oli nukkumapaikat isoissa teltoissa. Kotoa tuotiin tyyny, tyynyliina ja makuupussi. Makuualustojen alle keräsimme metsästä kuusenhavuja.  Leirin jälkeen en meinannut millään malttaa antaa kotona tyynyliinaa pestäväksi, vaan halusin nukkua tyynyllä, joka tuoksui raikkaasti havuilta.

Eilisaamun lenkillä venerannassa nenääni tulvahti tervan hyvä tuoksu. Minulla ei varsinaisesti ole hajumuistijälkiä isäni veneestä, koska hänellä oli kymmeniä vuosia muovivene, mutta  jostain mukavasta asiasta terva kuitenkin kertoo.

Suomessa on ollut vielä 1800-luvun alussa kahvinjuontikielto. Sen valvomiseksi talosta taloon kulki Kruunun lähettämiä kahvinhaistajia.  Murretta kerätessäni niemiskyläläinen Hilja (s. 1911) mainitsi myös sota-aikana kylillä kierrelleen näitä nuuskijoita, jotka vaativat haisteltavakseen talon kahvipannut, oliko niissä keitetty kiellettyä ainetta.

Hajuilla ja tuoksuilla luodaan mielikuvia. Joihinkin kauppaliikkeisiin on laitettu paistopisteitä, joista tuleva tuoksu houkuttelee ostajia – monesti varmaan tuloksekkaasti. Kerrostaloissa   leviää rappukäytävään kodikas tuoksu, jos joku asukkaista leipoo. Leipomiskikkaa on neuvottu käyttämään ennen asuntoesittelyä. Jossain oli vihje, että jos et ehdi leipomaan    ennen katsojien tuloa, käsittele ainakin kardemummaa, siitäkin leviää kivantuoksuisen aromi.

Me naiset – mikseivät miehetkin – käytämme hajuvesiä ja muita tuoksuja ollaksemme viehättävämpiä.  Vastaanotolleni tuli taannoin opiskelija asioimaan. Kohta työhuoneessani alkoi tuoksua vaniljalta, pidän kyllä siitä tuoksusta. Kysäisin tältä nuorelta naiselta, oliko hän käynyt ostamassa naapurista eli ammattikoulun kahvilasta tuoreita pullia. Ei ollut käynyt. Sen sijaan hän kertoi, että vanilja oli hänen uuden hajuvetensä tuoksu…

Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

Jätä kommentti

*