maanantai 20.1.2020 Sebastian

Asiaa läheltäsi

Joulun lahjalistat

Äitini oli kysynyt minulta, kaksivuotiaaltaan, mitä haluan joululahjaksi. Olin vastannut, että kukkaruukun. Tarina tosin ei kerro, toteutuiko tuo lahjatoiveeni.

Joulun lahjalistat palasivat mieleeni, kun luin äskettäin Helsingin Sanomien artikkelin joulupukin kirjeistä, jotka täyttävät monia hyllymetrejä Kansallisarkistossa Oulussa.

1950-luvulla lahjat olivat kotitekoisia ja ostolelut harvinaisia. Ensimmäisiä ostoleluja ovat tuolloin olleet View-Master ja Afrikan tähti, sen pelin näin myöhemmin naapurin Heikillä. Vasta 1960-luvulla ostolelut alkoivat yleistyä, minäkin sain kirjoja lahjaksi. Vuosikymmenen lopulla tulivat myyntiin muun muassa ensimmäiset legot ja barbit, mutta nehän ovat olleet suosittuja useita vuosikymmeniä.

Kun lapseni olivat pieniä, he selasivat hiirenkorville postin kantamat lelukuvastot. Sieltä he löysivät joka vuosi lahjatoiveensa, jotka kirjoittivat ensin haparoivin kirjaimin lyhyeksi kirjeeksi, myöhemmin kirjoitustaidon parannuttua kirjeetkin pitenivät.

Lapset veivät joulupukille menevät kirjelappuset usein tonttimme nurkalla kasvavan pihlajan oksanhankaan. Joskus kirje laitettiin postiinkin. Jos kirjeen postitti ihan Korvatunturille asti, sieltä sai ns. virallisen vastauksen. Noita pukin päämajaan osoitettuja kirjeitä on vuodesta 1985 tullut 20 miljoonaa 199 maasta Postin tietojen mukaan.

Nyt meillä kotona ei enää tutkita lelukuvastoja eikä muitakaan kuvastoja. Jokaiselle perheenjäsenelle tulee aattona sellainen lahjapaketti, jossa on hänelle oikeasti tarpeellista tavaraa, jos se on aineellista. Poika saa tänä jouluna uuden lämpimän talvitakin ja aviomies lahjakortin, joka oikeuttaa miehen saamaan fysioterapeutilta hartiahierontaa kipeisiin olkapäihin – toisten joululahjat olkoot vielä salaisuuden verhon takana.

Eräänä jouluna sain lahjaksi pyöräni satulaan pehmeän teddypäällisen, siitä onkin ollut iloa moneksi vuodeksi. Itse annoin yhtenä jouluna kaikille läheisilleni sukkaparin. Olin hankkinut myyjäisistä sukkia korillisen verran, ja lahjojen jaon aikaan jokainen viidestätoista henkilöstä sai valita itselleen mieluisimmat sukat. Kaikki tekivät kauppansa.

Nykyisin ainakin aikuisilla aineettomat lahjat ovat suosittuja, koska useimmilla ihmisillä on kaikkea jo liiankin kanssa. Mieheni on lahjoittanut minulle jalkahierontoja, joskus hän hellii varpaitani ihan omakätisesti, joskus palvelu on ostettu paikallisesta yrityksestä. Puhelinsoitto yksinäiselle leskirouvalle tai pihapolun lakaiseminen huonojalkaiselle naapurille on sekin tervetullut joululahja.

Joulupuukeräys on minusta ollut mukava. Sen kuin nappaa marketista kuusen oksalta kortin ja toteuttaa siihen kirjoitetun lahjatoiveen, vaikkapa ostaa uudet sisähousut viisivuotiaalle.

Aineettomilla, eettisillä lahjoilla voimme auttaa oman maan ja maailman hädänalaisia lapsia.

Hyvää joulua!

Kommentit

  • Mari

    Taas kiva muistelus, joka toi mieleen lapsuuden kultaiset joulut. Kiitos Sirpa. Hyvää joulunaikaa. Olkoon se pieniä ihmeitä täynnä.

Jätä kommentti

*