perjantai 21.9.2018 Mervi

Asiaa läheltäsi

Aamu joella

Joskus sitä haluaa paeta todellisuutta ihan vaan huvin vuoksi, tai säilyttääkseen pienen osan lapsenmieltä itsessään.

Tänään oli aurinkoinen kaunis aamu täällä pohjoisessa. Yöllisen sateen jälkeen luonto tuoksui raikkaalta kuin pyykkinarulla kuivumassa olevat lakanat. Suuntasin askeleeni läheiselle joelle. Se kutsui minua luokseen melkein joka päivä vaimeasti kohisten. Toisinaan jaksoin vastustaa sitä kutsua, mutta tänä aamuna joki lauloi liian houkuttelevasti. Voimakkaasti vaahtoava vesi kuohui koskessa, ja itse joki näyttäytyi erikoisen kauniina. Alkukesän hento vihreys heijastui veden pintaan, ja joen vartta koristivat keltaisina kukkivat rentukat. Siinä sitä oli sielunmaisemaa ja silmän iloa kulkijalle.

Laskeutuessani alas virtaavan veden äärelle kuulin haikeaa itkua ja katselin hämmästyneenä ympärilleni. Kuka voi olla niin surullinen näin kauniissa paikassa? Sitten huomasin joenhaltijan tyttären. Olin tavannut hänet ennenkin, mutta en koskaan näin murheellisena. Kysyin, että voisinko jotenkin auttaa häntä, johon tytär vastasi, että hänen pitkiksi kasvaneet hiuksensa pitäisi selvittää ja letittää. Tytär tapaisi illalla kivipeikon nuorimman pojan, eikä hän voisi mitenkään näyttäytyä näin takkutukkaisena. Lupasin auttaa ja etsin pensaikosta sopivan oksan, jossa oli paksuja tukevia piikkejä. Menihän siinä aikaa, mutta viimein hiukset olivat leteillä ja niiden päät kiinnitettyinä rentukkaruusukkeilla. Joenhaltijan tytär halasi minua kadoten sitten nopeasti jonnekin. Minulle ei ole selvinnyt vieläkään metsän väen, eikä joen asukkaiden piilopaikat. Oikeastaan en edes halunnut niitä löytääkään.

Jäin istumaan vanhan sillan kupeeseen ja koin jonkin hyvin voimakkaan tunteen kulkevan hyökyaallon tavoin lävitseni. Heti sen jälkeen suuret kyyneleet valuivat poskilleni. Olin hämmästynyt, mutta vasta illalla istuessani mökkisaunan lauteilla ymmärsin sieluni puhdistuneen. Ehkäpä juuri siksi joki oli kutsunut minua luokseen niin voimakkaasti. Eikä se suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun olin uudistunut virtaavan veden äärellä satuolentojen maailmassa.

Jätä kommentti

*