maanantai 6.4.2020 Ville, Vilho, Vili, Jami, Vilhelm, Viljami

Asiaa läheltäsi

Ainuja ja lumettomia lumiveistoksia

Hyvää uutta vuotta kaikille Pielavesi-Keiteleen lukijoille pallon toiselta puolen! Tylsäksi ei ainakaan alkuvuotta 2020 voi kutsua, sillä täällä on saatu ihmetellä koronavirustilanteen kehittymistä aivan aitiopaikoilta, Kiinan kupeesta.
Vaikka Sapporo onkin talvisaikaan yksi kiinalaisten suosikkiturismikohteista, Sapporossa koronaviruspelko tuntuu pieneltä.
Hengitysmaskia käyttävien ihmisten määrä on toki noussut ja yliopisto on lähettänyt viruksesta varoittavan sähköpostin, mutta muuten kaikki vaikuttaa normaalille. Tai melkein kaikki, nimittäin lunta on satanut ennätysniukasti, mistä koituukin suuresti haittaa Sapporon lumifestivaaleille.
Sapporon lumifestivaalit on järjestetty vuodesta 1950 lähtien, ja ne ovat keräneet vuosittain noin kaksi miljoonaa kävijää. Niitä pidetään yhtenä Hokkaidon suurimmista tapahtumista.
Nykyisin festivaalit järjestetään helmikuun ensimmäisellä viikolla, ja ne koostuvat käytännössä lukuisista lumiveistoksista. Tänä vuonna veistoksiin käytettävä lumi piti kuormata Sapporoon kahden tunnin ajomatkan päästä, koska Sapporossa ei ollut lunta juuri lainkaan vielä viikkoa ennen festivaaleja.
Veistosten teema vaihtelee vuosittain, hyvänä esimerkkinä mainittakoon viime vuosi, jolloin festivaalien pääveistoksena toimi Helsingin tuomiokirkko. Syynä tälle oli Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden satavuotisjuhla vuonna 2019.
Tänä vuonna teemana toimii ainukulttuuri. Samaan tapaan kuin saamelaiset Suomessa, ainut ovat Hokkaidon alkuperäiskansa, jotka asuttivat Hokkaidoa ennen kuin japanilaiset valloittivat saaren 1800-luvun lopulla.
Ainujen perinteiset elinkeinot, kuten lohestus ja kauriinmetsästys, kuten myös ainun kielen käyttö kouluissa tai muissa julkisissa paikoissa, kiellettiin tuolloin kokonaan.
Vanhat kiellot poistettiin vuonna 1997, mutta siitä huolimatta ainujen tilanne ei sen jälkeen ole paljoa parantunut. Vasta viime vuonna Japanin hallitus sääti lain, joka virallisesti määritteli ainut ”Japanin alkuperäiskansana” (Suomessa vastaava laki säädettiin saamelaisille 1995).
Tähän asti ainuilla ei käytännössä ole ollut minkäänlaista tunnustusta Japanin hallinnolta. Vaikka uusi ainulaki myöntääkin ainuille alkuperäiskansan statuksen, siinä ei mainita sanallakaan ainujen oikeutta käyttää omaa kieltään (joka ei ole millään tavalla sukua japanin kielelle).
Tilannetta pidetään hyvin huolestuttavana, sillä ainulla on jäljellä vain muutamia kymmeniä hyvin iäkkäitä äidinkielellisiä puhujia, eikä kieltä opeteta kouluissa ainulapsille.
Ainukulttuuri lumifestivaalien teemana ei luultavastikaan auta ainujen tilannetta kovinkaan paljon, mutta sen sijaan uskonkin, että festivaalit edistävät ihmisten tietoisuutta ainuista ja heidän kulttuuristaan. Ja kun tietoisuus ainuista Japanin sisä- ja ulkopuolella lisääntyy, myös Japanin paine edistää ainujen oikeuksia kasvaa.
Uskon myös, että tämän tekstin lukijoidenkin joukossa on monta, jotka eivät olleet aiemmin kuulleet ainuista lainkaan. Tehkää siis palvelus ja kertokaa ainuista muillekin seuraavan kerran kahvipöydän ääressä.

Jätä kommentti

*