perjantai 6.12.2019 Niilo, Niko, Niklas, Niki, Nikolai

Asiaa läheltäsi

Ensin pyrstö, siten henki

Kun olin astumassa metsästäjän saappaisiin, isäni neuvoi:
”Älä tuhlaa ruutia harakoihin.”


MUUTAMA RIUKUPYRSTÖ tuli ammuttua. Arka lintu. Hankala sitä on kuvatakin. Meillä oli kesäkuussa pyrstötön harakka pihapiirissä. Se kesyyntyi vähän. Sain siitä kohtuullisia kuvia, joista saatoin nähdä linnut vammat. Pyrstönmenetyksen tiimellyksessä lintuparka oli saanut pitkät haavat jalkaansa. Päässä oli orkosia.
Tässä pihapiirissä on liikuskellut viirupöllö ja varpushaukka. Niin ja onhan meillä kissakin. Joku noista kolmesta lie paininut ratkaisemattoman harakan kanssa. Pyrstötön on ollut hävveyksissä juhannuksen alusviikolta lähtien. Voi olla, että loppuottelu on käyty jossain lähistöllä.

VIIME KESÄNÄ koskireitin joutsenparin seitsemästä poikasesta hävisi lyhyessä ajassa viisi. Tänä kesänä kuoriutuneista viidestä poikasesta katosi kolme ja toinen emoista on hävinnyt. Keväällä likeisellä turvesuolla oli selvät merkit, että peto oli napannut hautovan joutsenemon. Kylän itälaidalla nähtiin, kun ilves kyttäsi matalana kahta joutsenta pellolla. Onkohan joku seudun ilveksistä oppinut saalistamaan joutsenia? Silloinhan ravintoketjussa olisi huippupeto ja siten luonnonjärjestys kohdillaan.

Seuraavassa harakkatrilogian ”jaksossa” kerron ärhäkkäästä isolepinkäisestä, joka lapinharakan nimelläkin tunnetaan.

Timo-Heikki

Pyrstötön harakka

Kovaa on harakankin elämä. Joku kynsisankari vei pyrstön ja teki haavoja.

Jätä kommentti

*