lauantai 24.5.2019 Tuukka, Touko

Asiaa läheltäsi

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 1

Tuosta otsikon sisältämästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu niin kauan, mutta mitä nuo sanat oikein pitävät sisällään? Minä olen elämänmuutoksen edessä ja päätin aloittaa loppuelämäni uusilla ”harrastuksilla” siis noilla yllä mainituilla asioilla. Olen siitä onnellisessa asemassa, että nyt on tullut aika kokeilla jotain uutta, ja elää hetkittäin itselleni rakkaassa paikassa. Vapautta tulee riittämään.

Pääsen eläkkeelle 01.01.2019 ja voin viettää aikaani pohjoisen upeassa luonnossa. Aloitin tähän ko. asiaan tutustumisen jo hyvissä ajoin viimeisiä työvuoroja ahertaessani. Lopetin kiirehtimisen kertaheitolla ja huomasin, että rauhallisesti tehdessä syntyi ihan saman verran jälkeä kuin hikipäässä höyrytessä. Kyllä harmitti. Olin työskennellyt paita märkänä turhan kauan, mutta eipä sitä kannata enää pohtia. Ohi on. Nimittäin mummoni opetti eläessään, että tee työsi ripeästi ja niin hyvin kuin osaat. Kieli vyön alla juoksemisesta ei kyllä ollut mitään puhetta.

Ennen kuin oikein tosissani aloitin tämän uuden vaiheen, tutustuin netin kautta blogeihin yms. joissa oli kokemuksia niin hyggeilystä kuin hitaasta elämästäkin. Luettuani olin hämmästynyt, sillä löysin niin paljon tuttuja asioita, joita me ihmiset teemme usein sen kummemmin niitä nimeämättä, tai keksimättä niille hienoja ilmaisuja. Tuolle hyggeily-sanalle ei edes ole suomenkielistä vastinetta, mutta sehän merkitsee sellaista rentoa ja kiireetöntä oloa, nautiskelua. Hyvän olon tuottamista itselle ja muille. Siis hyvin tuttuja asioita, ei mitään tähtitiedettä. Sehän on vain hyvän tunnetila. Samoin on hitaan elämän laita.

Olemme kuitenkin niin erilaisissa elämäntilanteissa, että hidas elämä ja sen toteuttaminen on hyvin yksilöllistä, joskus mahdotontakin. Ehkä voisi kuitenkin aloittaa kysymällä itseltään onko nykyisessä elämässään onnellinen, vai haluaisiko muuttaa jotain? Ottaa pois tai lisätä? Entä onko tarpeeksi rohkea muutoksiin? Meillähän on vain tämä yksi elämä. Sen tarkoitus lienee pyrkiä tasapainoisen rauhalliseen, onnelliseen eloon ja oloon. Siihen ihan omakohtaiseen, ei toisten.

Tiedätte jo sen, että kiire ja suorittaminen ovat ihmisen pahimpia vihollisia. Ne aiheuttavat pitemmän päälle väsymystä, sairauksia, masennusta ja pahaa oloa. Onko loppujen lopuksi elämän tarkoitus kuolla rikkaana ja tärkeänä ihmisenä? Kannattaa mietiskellä sitäkin nyt vielä eläessään.

Tässä oli siis jonkinlainen johdanto siihen, kuinka meikäläisen hidas elämä on päässyt käyntiin.

Niin kauan kuin muistan, olen ponkaissut sängystä ylös heti herättyäni ja ryhtynyt puuhaamaan milloin mitäkin. Kolme aamua sitten tajusin sen ja löin jarrut päälle. Käänsin kylkeä useamman kerran, selkääni koski, (pakko nousta) mutta maltoin vielä ja venyttelin oikein kunnolla. Sitten oli jo kova vessahätä, eikä rakko tykännyt hitaudesta yhtään. Kahvikeittoon, (lataan keittimen illalla valmiiksi) netti auki. Eipäs. Tirrr… takaisin.

Netin on pysyttävä kiinni, kunnes olen juonut terveysjuomani sekä aamukahvin katsellen siinä samalla telkkaria, kun ulkona oli niin pimeää, ettei ikkunasta näy muuta kuin oma kuva. En muista milloin olen viimeksi toiminut näin, no tietysti ennen tietokoneaikaa.

Tavallisesti suunnittelen päivän ohjelman heti aamulla, mutta nyt olen jo kolme päivää mennyt ihan fiilisten mukaan. Ulkoilua joka päivä jonkun verran, mutta tänä aamuna kolasin pihamaata, vaikka yöllä oli satanut ainoastaan pari senttiä kevyttä pakkashitua. Sattui vain tulemaan sellainen fiilis. Homman valmistuttua saapui linkomies, mutta mökkitiehän oli jo aurauksen tarpeessa.

Lämmitin saunan, koska ei sillä ole väliä mihin aikaan kylpee. Tuli niin hyvä olo kaikesta, että itkin. Keitin saunakahvit ja söin palan taatelikakkua, sillä ei tarvinnut miettiä kelpaisiko se kenellekään toiselle. Aika kului todella nopeasti, enkä liikauttanut autoakaan koko päivänä. Ehtii sinne kylälle ja kaupalle huomennakin.

Loppuillan aion pohtia tätä uuden elämäni alkua, sytytellä kynttilöitä ulkolyhtyihin ja ehkä lukea jotakin. Seuraavassa osassa kerron kuinka hidas elämä ”hygertelyineen” jatkuu täällä pohjoisen sinisessä hämärässä kaamosta viettäessä.

Toivotan teille kaikille Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Kommentit

  • Sirpa

    Hyvää ”uutta elämää” Maritta! Oli erinomainen kirjoitus. Kiitos siitä.

Jätä kommentti

*