keskiviikko 26.6.2019 Jorma, Jarmo, Jarkko, Jarno, Jere, Jeremias

Asiaa läheltäsi

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 2

Ja kuinka sitten kävikään? Pääosin kaikki on mennyt mukavan letkeästi. Suurin ja mullistavin kokemus oli palautuminen normaalirytmiin yövuorotyön jäljiltä. Sydän, aivot ja munuaiset ovat olleet todella lujilla vuorotyön tekijällä, ja siksi oli todella mielenkiintoista tarkkailla omaa hiljalleen parantuvaa kehoaan. Millaisia pysyviä jälkiä on jäänyt, sitä en edes uskalla ajatella.

Ihminen on koottu päiväelämään sopivista tarpeista, ja elimistön biologinen rytmi koettaa noudattaa juuri siihen liittyviä sääntöjä. Vuorotyö on tutkimusten mukaan vaarallista, mutta niin monessa ammatissahan me teemme sitä, koska eihän tämä yhteiskunta muuten pyöri. Oma vaatimaton työhistoriani on ollut aina vuorotyötä, niin kaupassa kuin hoitoalallakin. On siis ollut huikea kokemus, kun vatsa toimii normaalisti, aineenvaihdunta pelaa, unirytmikin on kohdallaan ja paljon muuta mukavaa on tapahtunut.

Yötyö vei sosiaalisen elämäni aivan olemattomiin, ja kumma kyllä se on jäänyt pysyväksi ilmiöksi. Parhaiten viihdyn pohjoisen luonnossa enimmäkseen yksin, mutta ehkä kaikki uusi (tämä eläkkeellä oleminen) vaatii aikaa muuttuakseen ehkä jossakin vaiheessa. No, tuskin minusta sentään kyläluutaa tulee koskaan, ja siinä mielessä olen kuin edesmennyt ukkini. Tai sitten on vain niin, että olen yksinkertaisesti primitiivinen erakkoeukko. Semmoinen, joka kyräillen istuskelee laavulla ja koettaa vältellä ihmiskontakteja. Painonhallinnan kanssa on edelleen pieniä ongelmia, mutta uskon selättäväni nekin, enkä ota siitä minkäänlaisia paineita. Herkkuhetket kuuluvat elämään.

Sen sijaan materialismi ei kuulu hitaaseen hyvään elämään, ja tavarataivaalle sanon kiitos ei. Sitä paitsi enhän enää edes tarvitse kalliita meikkejä enkä merkkivaatteita. Jokainen nainen tietää sen tunteen, kun on shoppailemalla saavuttanut itselleen suorastaan taivaallisen olon ja euforisen autuuden. Kuinka pitkään se on kestänyt ja ovatko ostetut tuotteet olleet sittenkään tyydyttäviä?

Lähtivätkö rypyt kasvoista sillä paljon mainostetulla kalliilla voiteella? Itse olen kyllästynyt, suorastaan raivostunut kaikelle sille mainostulvalle, jota meille työnnetään jokaisesta tuutista. Suututtaa niin paljon, etten enää kärsi katsoa television mainoskanavien ohjelmia. Se rimputus ja hoilotus saa minut melkein räjähdyksen partaalle, mutta onneksi on kaukosäädin, jolla saa mainostajien suut tukittua.

Olen päättänyt säästää ja käyttää rahat matkustamiseen, niihin harvoihin kertoihin, jolloin ehkä voin vielä nousta lentokoneeseen. Haluan oppia maailmalta vielä jotain. Ei, älkää tulko puhumaan minulle hiilijalanjäljestä! Teen itse jääräpäisesti valintani ja jätän omannäköiset jälkeni juuri sinne minne huvittaa. Katsokaas, kun tämä maailma pelastuu vain, jos suuret valtiot tekevät jotakin ilmastonmuutoksen ja räjähdysmäisen väestönkasvun hyväksi. Mahtavat ja isot saastuttavat tätä maapalloa meitä pieniä enemmän. Jokainen voi kuitenkin tehdä jotain, mutta eihän se ole ainoastaan ja vain meidän suomalaisten asia.

Tässä uudessa hitaammassa elämässä olen kävellyt paljon metsässä, ihaillut tuntureiden jylhiä siluetteja ja kaikkea sitä kaunista värimaailmaa mitä pohjoisen luonto on kulkijalle tarjonnut. Olen kokenut huikaisevaa iloa saadessani kulkea vapaana sinisen taivaan alla. Olen myös tuntenut syvää kiitollisuutta kaikesta ympärilläni olevasta ja huomannut, että kiitollinen mieli tekee elämän onnellisemmaksi. Siispä opettelen olemaan tässä hetkessä, positiivisella ja kaikelle avoimella mielellä. Toivon oikein hyvää kevättä teille ja meille kaikille yhteisesti.

 

Jätä kommentti

*