perjantai 6.12.2019 Niilo, Niko, Niklas, Niki, Nikolai

Asiaa läheltäsi

Hoivakodin kissa (1.osa)

Vanhusten hoivakodin johtaja muistelee:

Syntyipä eräänä päivänä Pohjanmaalla Alavieskassa kissapentueeseen erikoisen kaunis urospentu. Se kasvoi ja pian sille oli aika etsiä uusi koti. Sukulaisnainen toimi siellä maatalouslomittajana ja toi pennun Keiteleelle. Kissa, nimeltä Riesa, tuli meille muistini mukaan vuonna 2001 kevätkesällä. Jo alusta alkaen se osoittautui erittäin virkeäksi ja persoonalliseksi tapaukseksi.

Meillä oli kotina silloin entinen koulurakennus, johon olimme remontoineet vanhuksille hoivakodin. Perheessämme oli jo ennestään koira, suomenpystykorva Tapsu, joka oli niin ikään hyvin omaleimainen yksilö. Alkuun meitä pelotti kovin miten nämä kaksi tulisivat toimeen keskenään, mutta pelko osoittautui turhaksi. Riesa ei ymmärtänyt ollenkaan, että koiraa pitäisi pelätä, vaan piipersi aina sen perässä samalle ruokakupillekin. Sellaisestahan koirat eivät yleensä tykkää ollenkaan. Jostakin kumman syystä Tapsu kuitenkin sieti kissanrimpulaa, mitä nyt joskus vähän ärähti sille. Eikä jatkossakaan Riesa pelännyt yhtään.

Nämä kaksi kaverusta räyhäsivät toisilleen tämän tästä, mutta vaikutti siltä kuin se olisi tapahtunut vain muodon vuoksi. Kissa-koira asetelma siis. Taisivat pitää leikkinä tai vitsinä koko asiaa. Hyvin usein Tapsu makasi kissan päällä, haukkui ja metakoi, mutta Riesaa se ei näyttänyt haittaavan yhtään. Joskus poloinen kissanpentu oli koiran suussakin, mistä se takoi tassullaan topakasti Tapsua kuonoon, mutta sillä oli kynnet piilossa. Koira olisi halutessaan pystynyt puremaan Riesa-rukan hengiltä.

Käytimme Riesan leikattavana juuri oikeaan aikaan, joten uroksen menohaluja sille ei ehtinyt tulla. Riesa kiintyi uuteen kotiinsa ja sen reviiri oli alkuun tontin kokoinen ulottuen hieman tien ylitse metsään. Kissa tykkäsi lähteä mukaan sieni- ja marjastusreissuille. Metsässä oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja haisteltavaa. Lähellä sijaitsi lintujärvi, mutta hetteelle saakka emme ehtineet, kun Riesalle tuli hätä. Se alkoi pyytelemään takaisin kääntymistä ja kun emme tehneet niin, se palasi yksin äänekkäästi mouruten kotiin.

Riesa oli oikein sporttinen kissa ja hyvä metsästäjä. Erään kerran, kun teimme kattoremonttia, näin vikkelän kärpän livahtavan kattopeltien alle. Sen huomasi myös Riesa alkaen vaanimaan sitä. Asia kuitenkin unohtui minulta kunnes aloimme nostelemaan peltejä katolle. Saatoin vain todeta kärpän kohdanneen voittajansa. Se löytyi hengettömänä peltien alta. Riesan saaliisiin kuului myös lepakoita. Kissa oli siis varsin notkea jaloistaan ja mestari hyppäämään, mutta lentämään se ei sentään kyennyt….

Erään kerran sisältä yläkerran rapuilta löytyi kuollut jäniksenpoika, mutta siitä ei Riesaa kehuttu, eikä kiitelty. Usein keittäjämme kertoi kesäaamuisin laskeneensa ulkoportailta myyräluvun, ja niihin talkoisiin oli osallistunut myös koiramme Tapsu. Molemmilla oli ollut yhteinen harrastus.

Vanhukset tykkäsivät kovasti Riesasta. Se sai makoilla oikein luvan perästä heidän sängyissään. Äkeätkin äijät alkoivat lepertelemään, kun Riesa puski päätä heidän sääriään vasten. Joskus henkilökuntaa ärsytti hoivakissan päättämättömyys. Ulko-ovella Riesa nimittäin pohti: sisään, ulos, sisään,ulos, ei sittenkään, siellä on kylmä, vettä sataa, käännyn takaisin….ja sitä rataa. Riesan nopein virkatie kulki kuitenkin keittiön ikkunan kautta ulos ja se reitti säilyi samana koko hoivauran ajan.

Joskus tämä huimapää Riesa nousi puisia palotikkaita pitkin parvekkeelle ja siitä katon harjalle. Se lienee hakenut sillä tavoin ylennystä ammattiinsa. Katonharjalta alastulo olikin sitten jo melkoista akrobatiaa pystysuoria portaita pitkin.

Muistelen, että joskus vuoden 2008 seutuvilla luulimme Riesan lähtöhetken koittaneen. Sille tuli ilmeisesti virtsakiviä ja se laihtui melkein nahkapussiksi. Olin jo aikeissa viedä sen piikille, mutta sitten yllättäen Riesalle alkoi ruoka maistumaan. Onnistunut ruokavalion muutos antoi Riesalle lisää elinvuosia.

Toimistossa Riesa viihtyi myös hyvin. Se yritti kovasti osallistua tassuillaan kirjaamistöihin. Aika kului työ touhussa, mutta viimein koitti se hetki, kun remontin myötä vanhuksille valmistui toimivampi hoitopaikka Keiteleen keskustasta. Myin koulukiinteistön uusille yrittäjille, mutta entäs Riesa? Sitä ei voinut viedä kerrostaloon sisäkissaksi. Sen koti ja reviiri olivat Koutajärvellä, eikä kissaa voinut juuriltaan repiä. Niinpä Riesa kuului kiinteistökauppaan ja se olikin oikea ratkaisu. Se saisi jatkaa hoivakodissa vanhana työntekijänä. Hoivakissa Riesa opettaisi niin uudet omistajat kuin asukkaatkin talon tavoille.

Kommentit

  • Mari Kauhavalta

    Voihan Riesa! Ihana kissa oli ja osassa kaksi kerrotaan varmaan lisää Riesan elämästä terapeuttina

    • Mari

      Kiitos Mari. Hoivakissa Riesa teki hiljaista tassuterapeutin työtä. Ikävä jäi. Toisessa osassa pikkuisen lisää, mutta kissasta olisi saanut pienoisromaanin 🙂

  • Mari

    Kyllä Riesa tiesi kuka tarvitsee lohdutusta

  • sirpa

    Kiitos ihastuttavasta Riesa-tarinasta. Sillä on ollut hyvät oltavat ja se on levittänyt iloa ympärilleen! Sinulla itselläsi puolestaan on sana hallussa, kerrot niin elävästi hauskat ja arjen tapahtumat!

    • Mari

      Kiitos palautteesta. Riesa oli todellinen persoona.

Jätä kommentti

*