sunnuntai 22.10.2017 Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Asiaa läheltäsi

Huldan tekee mieli hyppelyihin

Huldan tekee mieli tanssihyppelyihin. Naapurimansikkapellolta oli näet tullut variksen matkassa uutinen: lauantaina olisi keskiyön aikaan hyppelyt Vierulan kylän sillä kalliolla, joka sijaitsee ilta-auringon puolella.

Hulda on vähän ihastunut Kalleen, joka vartioi tuossa vieressä Tikkalan pellolla. Kalle ei sitä tiedä, sillä Hulda ei ole ilmaissut tunteitaan millään tavalla, ei edes katsonut ihastuksensa kohdetta, vaikka tämä on selän takana. Variksenpelättimet eivät nimittäin voi työaikana liikkua paikaltaan, eivät edes kääntää päätään. Ne pystyvät liikkumaan vain täydenkuun aikana auringonlaskusta auringonnousuun. Tulevana lauantaina olisi tuo kauan odotettu hetki! Huldan sydän toivoo, että Kalle saapuisi paikalle.

Aurinko nousee aikaisin aamulla ja laskee myöhään illalla. Eletään sydänkesää ja päivällä on pituutta. Kuumat päivät kuluvat verkkaan, vaikka mansikkapelloilla onkin kiirettä. Rastaanpojat ovat kasvaneet isoiksi ja kärkkyvät ahneina punaisia mansikoita. Huldan ja muiden pelättien hihat liikkuvat ahkerasti tuulessa rastaita pelotellen. Talon emäntä on keksinyt laittaa myös kaiken maailman härpäkkeitä liehumaan mansikkamaan laitaan kutsumattomien vieraiden karkottamiseksi.

Auringon kehrä on noussut ja laskenut jo niin monta kertaa, että tänään on tuo hartaasti odotettu tapahtuma. Huldan mielestä tunnit matelevat.  Jännityksen puna kohoaa Huldan poskille, kun hän seuraa auringon painumista metsän reunan taakse. Jäsenetkin alkavat jo puutua. Mutta kohta jalat eivät paina, kun hän lähtisi reipasta vauhtia kohti Vierulan kylää, sinne on vain yksi alamäki ja kaksi ylämäkeä.

Kun viimeiset auringon säteet ovat kadonneet horisonttiin, Hulda tuntee, miten hänen jäseniinsä virtaa eloa, jalat alkavat liikkua ja kädet laskeutuvat. Innoissaan hän ottaa pitkän loikan, mutta ei ja voi – juuri sillä hetkellä hän lentää nurin. Jalkaan sattuu eikä hän voi kuin maata paikallaan. Hulda itkee surkeana onnettomuuttaan. Naapuripellon Helmi käy häntä lohduttamassa ja lupaa viedä terveisiä Kallelle, jos tämä ilmestyy tanssipaikalle.

Ennen auringonnousua Hulda näkee kavereittensa palaavan vartiointipaikoilleen. Hauskaa noilla on ollut, koska niiden naamalla on noin iloinen ilme, ajattelee Hulda harmissaan ja kateellisena. Yhtäkkiä hän huomaa vieressään tutun hahmon, Kallen.

Kalle oli saanut Huldan terveiset ja saapui nyt tervehtimään tätä omalle pellolle mennessään. Kalle sanoo, että oli siellä hyppelyissä kauniita tyttöjä, mutta hänen mielestään Hulda on kaikista kaunein. Mennään yhdessä hyppelemään seuraavan täydenkuun aikaan elokuussa. Voi tätä onnen päivää, Hulda ei voi olla ajattelematta. Hän ehtii kuiskata Joo, ennen kuin ensimmäiset säteet alkavat tunkeutua kuusen oksien läpi pellolle.

Aamulla isäntä saapuu mansikkapellolle ja päivittelee, mikä ihme tuon variksenpelätin on oikein kaatanut. Oho, jalka on poikki, pitää tehdäkin sille uusi.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*