sunnuntai 22.7.2018 Leena, Matleena, Leeni, Lenita

Asiaa lÀheltÀsi

HymyĂ€ naamaan 😊

Milloin sinun naamasi meni viimeksi virneeseen jotain hauskaa nÀhdessÀsi?

Eilisaamun lenkillÀ kuulin jo kaukaa ilakoivia lasten ÀÀniÀ. Kun pÀÀsin lÀhemmÀs, nÀin ettÀ Saimaan rannalla oli joukko alakoululaisia liikuntatunnillaan. Itsellenikin tuli iloinen mieli, kun kuuntelin sitÀ hÀlisevÀÀ joukkoa. Lapset olivat innoissaan tavattuaan toisensa, olihan ensimmÀinen koulupÀivÀ joululoman jÀlkeen.

Jatkoin matkaani pitkin Saimaan rantapolkua. EipÀ mennyt aikaakaan, kun suuni todella vÀÀntyi virneeseen. Polun viereen vastapÀÀtÀ yliopistoa oli nimittÀin tehty lumiukko, ehkÀ ulkomaalaiset opiskelijat olivat olleet asialla. Ukolla oli hassut heinÀhiukset ja suu korviin asti. Minua nauratti ihan ÀÀneen!

Kiertelin parituntisen valokuvaamassa talven ilmiöitÀ lÀhialueilla, muun muassa siirtolapuutarhakylÀssÀ. KylÀn vieressÀ kasvaa metsÀ. Sinne oravaiset olivatkin nÀppÀrÀsti laittaneet itselleen ihan yksityisen ruokailupaikan.

Viime kesĂ€nĂ€ ajelin polkupyörĂ€llĂ€ Merenlahden maaseudulta kohti taajamaa. Tie kaarsi notkoon, johon suunniteltiin koululaisille suojatietĂ€ ja autoilijoille hidastetta, minkĂ€ vuoksi alamĂ€keen oli laitettu tien varteen nopeusnĂ€yttötutka. Ohi ajaessani taululle piirtyi 20 h/km ja hymynaama – siis nopeuteni ja palkintoni. Minulla itsellĂ€ni oli hymynaama loput pari kilometriĂ€ kotiin!

Pari pÀivÀÀ sitten kÀvelin tuttua katua pitkin lÀhikaupasta kotiin. Kadun varrella kasvaa rivi lehmuksia. ErÀÀn lehmuksen alimmassa oksassa riippui vaatehengari. TyhjÀ vaateripustin nÀytti niin hassulta, ettÀ hymy jÀi karehtimaan kasvoilleni loppumatkaksi.

Muutama kesÀ takaperin erÀÀllÀ aamuvarhaisella lenkillÀni huomasin kadulla yhden valkean miesten sukan. Miten ihmeessÀ sukka voi tipahtaa jalasta kengÀn lÀpi, muistan pohdiskelleeni. Kun otin muutaman askeleen eteenpÀin, nÀin toisen valkoisen sukan, siis Àskeiselle parin. En ehtinyt juosta montakaan metriÀ, kun tielleni osuivat vÀrikkÀÀt kalsarit, miesten alushousut. MissÀs kaveri, oliko hÀnellÀ vielÀ paita pÀÀllÀ vai ihan nakupellenkö kohtaisin pian. EnÀÀ ei kuitenkaan nÀkynyt paidallista eikÀ paidatonta miestÀ, kulkija lienee löytÀnyt osoitteensa. Minua episodi hyrisytti vielÀ monta kilometriÀ eteenpÀin!

Kirjoittaja on lÀhtöisin PielavedeltÀ Laukkalasta. HÀn on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnÀn lehtorina. Sirpan motto on, ettÀ asioilla on taipumus jÀrjestyÀ.

JÀtÀ kommentti

*