maanantai 15.10.2018 Helvi, Heta

Asiaa läheltäsi

Hymy√§ naamaan ūüėä

Milloin sinun naamasi meni viimeksi virneeseen jotain hauskaa nähdessäsi?

Eilisaamun lenkillä kuulin jo kaukaa ilakoivia lasten ääniä. Kun pääsin lähemmäs, näin että Saimaan rannalla oli joukko alakoululaisia liikuntatunnillaan. Itsellenikin tuli iloinen mieli, kun kuuntelin sitä hälisevää joukkoa. Lapset olivat innoissaan tavattuaan toisensa, olihan ensimmäinen koulupäivä joululoman jälkeen.

Jatkoin matkaani pitkin Saimaan rantapolkua. Eipä mennyt aikaakaan, kun suuni todella vääntyi virneeseen. Polun viereen vastapäätä yliopistoa oli nimittäin tehty lumiukko, ehkä ulkomaalaiset opiskelijat olivat olleet asialla. Ukolla oli hassut heinähiukset ja suu korviin asti. Minua nauratti ihan ääneen!

Kiertelin parituntisen valokuvaamassa talven ilmiöitä lähialueilla, muun muassa siirtolapuutarhakylässä. Kylän vieressä kasvaa metsä. Sinne oravaiset olivatkin näppärästi laittaneet itselleen ihan yksityisen ruokailupaikan.

Viime kesänä ajelin polkupyörällä Merenlahden maaseudulta kohti taajamaa. Tie kaarsi notkoon, johon suunniteltiin koululaisille suojatietä ja autoilijoille hidastetta, minkä vuoksi alamäkeen oli laitettu tien varteen nopeusnäyttötutka. Ohi ajaessani taululle piirtyi 20 h/km ja hymynaama Рsiis nopeuteni ja palkintoni. Minulla itselläni oli hymynaama loput pari kilometriä kotiin!

Pari päivää sitten kävelin tuttua katua pitkin lähikaupasta kotiin. Kadun varrella kasvaa rivi lehmuksia. Erään lehmuksen alimmassa oksassa riippui vaatehengari. Tyhjä vaateripustin näytti niin hassulta, että hymy jäi karehtimaan kasvoilleni loppumatkaksi.

Muutama kesä takaperin eräällä aamuvarhaisella lenkilläni huomasin kadulla yhden valkean miesten sukan. Miten ihmeessä sukka voi tipahtaa jalasta kengän läpi, muistan pohdiskelleeni. Kun otin muutaman askeleen eteenpäin, näin toisen valkoisen sukan, siis äskeiselle parin. En ehtinyt juosta montakaan metriä, kun tielleni osuivat värikkäät kalsarit, miesten alushousut. Missäs kaveri, oliko hänellä vielä paita päällä vai ihan nakupellenkö kohtaisin pian. Enää ei kuitenkaan näkynyt paidallista eikä paidatonta miestä, kulkija lienee löytänyt osoitteensa. Minua episodi hyrisytti vielä monta kilometriä eteenpäin!

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*