maanantai 21.7.2019 Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna

Asiaa läheltäsi

Jäniksen ja ilveksen polut

Hankiaisilla oli mukava kuljeskella kevyesti silloin lapsena isäni niityillä.  Noista päivistä on kulunut jo aikaa monta kuun ja auringon kiertoa, mutta liki samanlaiseen tunnelmaan pääsin maaliskuussa lapsuuden tutuissa maisemissa.

Maaliskuun lopulla oli juuri sopivasti pakkasöitä, niin että hanget kovettuivat aurinkoisten kevättalvisten päivien jälkeen. Nousin varhain sinä sunnuntainaamuna ja kuljeskelin metsän halki hankia pitkin mummulan suurille loivarinteisille pelloille. Pörsänlammella oli hiljaista, paksu lumikerros peitti sen. Monta viikkoa ei tosin enää menisi, kun joutsenpari saapuisi taas lammelle pesimään.

Peltoja ylittäessäni mäen takaa näkyi Laukkalan kirkko, se lapsuuteni joulukirkko mummulan naapurissa. Pellon reunaan oli jäänyt haravakone nukkumaan talviunta vai liekö unohtunut pidemmäksikin aikaa sinne.

Niityn poikki kulki ketun suoraviivainen jälkijono. Jäljet näkyivät erittäin hyvin, sillä kovan lumen päälle oli satanut paria päivää aikaisemmin ohut lumikerros. Metsässäkin oli runsaasti eläinten jalkojen tekemiä painaumia, varsinkin oravan, lintujen ja jäniksen jälkiä. Myös ilves oli kierrellyt talomme lähellä olevassa metsikössä. Eräässä kohdassa pupun ja ilveksen jäljet olivat jopa menneet ristiin!

Aurinko oli noussut jo korkealle, kun iloisella mielellä saavuin luonnon helmasta takaisin lapsuudenkotiini, nykyiseen vapaa-ajantaloomme. Siellä oli sisällä valoisaa ja niin aurinkoista, että tuntui ihan lapsuuden pääsiäiseltä.

Jätä kommentti

*