tiistai 19.3.2019 Juuso, Josefiina, Jooseppi, Joosef

Asiaa läheltäsi

Joulupukki!

Sana joulupukki saa aikaan erilaisia tunteita, varsinkin pikkuväen keskuudessa. Hän kiehtoo, jännittää, pelottaa ja ilahduttaa.

En oikein muista omia joulupukkikokemuksia lapsuudestani. Sen sijaan toisella kymmenellä ollessani sain äidiltä ja isältä kunniatehtävän: minun piti vahtia joulupukin tuloa meille kotiin, olinhan isosisko. Istuin lämpimässä eteisessä omenaa syöden ja tarkkaillen pihalta kuuluvia ääniä. Kun korviini kantautui joulupukin askeleet, riensin ulos kertomaan pukille lahjasäkin paikan. Hän viskasi säkin selkäänsä ja kolisteli sisään keppinsä kanssa tapaamaan pikkusiskojani, ja minä astelin vaivihkaa hänen perässään. Pukin virkaa hoitavalla kummisedälläni oli turkki päällä väärinpäin ja päässä karvareuhka, irtonaamari peitti kasvot.

Omien lasteni ollessa pieniä pukki varattiin hyvissä ajoin lehti-ilmoituksen perusteella, taisipa kuopus itse tilata hänet viimeisen kerran 12-vuotiaana.  Aina saimme raittiin pukin, useimmiten hän oli yksin. Meille osui hyviä, tavallisen tuntuisia, juttelevia pukkeja, kukaan ei tosin laulanut. Näillä joulupukeilla oli komea punainen takki ja punainen pipo. Valkoinen parta oli pitkä ja muhkea.

Omassa kodissani lapset piti saada jouluaaton iltahämärissä muihin puuhiin juuri siihen aikaan, kun minä itse vahdin olohuoneen ikkunasta, milloin pukin auto pysähtyisi kadulla talomme kohdalle. Yritin näet estää lapsia näkemästä pukkia ilman suurta lahjasäkkiä, joka oli odottamassa talon nurkalla. Joka kerta onnistuin. Lapset olivat saaneet iltapäivällä odotuslahjat, joten he viihtyivät niiden parissa, vaikka vartovan aika on tunnetusti pitkä.

Poikani oli pienenä huono kampaamaan tukkaansa. Häntä itseään se asia vähän harmittikin. Niinpä hän oli laittanut eräänä aattona kamman housujensa takataskuun, josta veti sen esille ja näytti joulupukille, että hänellä on kampa! Pukin hyvästeltyä lapset nämä rupesivat tutkimaan lahjojaan eivätkä enää kiinnittäneet mitään huomiota lähtijään. Silloin sujahdin pukin perään ja maksoin eteisessä sovitun hinnan hyvän joulun toivotusten kera.

Siskoni oli lapsineen ja lastenlapsineen viettämässä pari vuotta sitten joulua lapsuudenkodissamme Laukkalassa. Joulupukki varattiin ja hän tuli sovitusti. Hän oli pukeutunut nykyaikaiseen pitkään punaiseen pukin kaapuun, kaikki oli siis siltä osin kunnossa. Pienet lapset huomasivat kuitenkin jotain erityistä ja kommentoivat jälkeenpäin, että ei tainnut olla oikea pukki, kun oli niin mustat kulmakarvat.

Kerran olen esiintynyt joulupukkina, kävin näet nuorena tyttönä jakamassa lahjat naapurissa tätini perheelle. Lähdettyäni nuorin lapsista oli maininnut, että olipas pikkuinen pukki, mutta ei ollut ottanut esille tuttuutta tai ääntäni.

Jouluaattona olemme käyneet vuosikaudet illan pimennyttyä viemässä kynttilät hautausmaalle. Sinne autoillaan kaupungin läpi. On mielenkiintoista laskea, miten monta pukkia bongataan kävelemässä tuon seitsemän kilometrin matkan aikana. Nykyisin heitä näkyy tosin vähemmän, koska joulupukit ajavat useimmiten autolla mahdollisimman lähelle kyläilypaikkaansa.

Vuosikymmenten kuluessa alkujaan vuohesta vaikutteita saanut joulupukki on muuttunut punavaatteiseksi Coca Cola -pukiksi, jollaisia Suomen joulupukit ovat nykyisin.  Venäläinen Pakkasukko puolestaan on pukeutunut valkoisiin, sinisiin, harmaisiin, punaisiin tai kullanvärisiin vaatteisiin, ja hänellä on mukanaan kaunis Lumihiutaletyttö, joka on hänen lapsenlapsensa. Etelä-Karjalassa suomalainen punanuttuinen joulupukki ja hänen venäläinen virkaveljensä tapaavat joulun aikaan maiden rajalla toivottaakseen toisilleen hyvää joulua. Eroista huolimatta Pakkasukkoa ja Suomen joulupukkia yhdistää oleellinen asia: ilon tuominen kaikkein pimeimpään vuodenaikaan.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Kommentit

  • Maritta Kärkkäinen

    Kiitos Sirpa. Itsellekin tuli heti mieleen joulupukkimuistoja lapsuudesta. Niin lujasti uskoin, että pettymys oli kauhea, kun paljastui asian todellinen laita. Sen jälkeen meni pari joulua ihan poskelleen. Nyt tässä elämän vaiheessa on mukava uskoa, vaikka joulupukkiin 🙂

Jätä kommentti

*