maanantai 21.7.2019 Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna

Asiaa läheltäsi

Juhannusmuisto

– Mualimanloppu tulloo, mualimanloppu tulloo, kuulettako? Haesoo niin pahalta ja kolisoo!

– Eläpä Iita huasta ihan höpöjä. Isä siellä vuan ajjaa paskoo pellolle kolukärreillä.

Pellavapäinen poika kaivoi likaisella sormella nenäänsä ja nauraa hekotteli pikkusiskolleen. Ei heillä ollut montaa vuotta ikäeroa, mutta kyllä nelivuotias tyttö oli pojan mielestä vielä ihan pöljä. Äiti kulki pihan poikki marmattaen jotain sopimattomasta sonnan levityksestä keskellä keskikesän juhlaa, mutta isä tuntui huikkaavan navetan nurkalta hajujen haihtuvan juhannukseen mennessä.

– Tulukeepa lapset sisälle ottamaan palasta, kun iltaruokaan on vielä hollin aekoo.

– Ei ou yhtään näläkä, vastasi Ierikka ja lähti kävelemään tomerasti navetalle päin.

– No Iitalla aenae on. Tulehan tyttöriepu sieltä nyt joutuin. Nuamakii on musta, kun nokikolarilla. 

Yhdessä käsikädessä he menivät sisälle. Äiti pesi tyttösen kasvot ja kädet Iitan väistely-yrityksistä huolimatta. Pirtissä tuoksui vastaleivotulta ja äiti leikkasi lämpimästä rieskasta pieneen mahaan sopivan kokoisen palasen, sipaisi päälle reilusti voita ja kaatoi kylmää maitoa Iitan lempimukiin. Siihen valkoiseen emaliseen jonka kyljessä oli punaisia sydämiä.

Tyttö istui korkealla jakkaralla pöydän päässä ja heilutteli syödessään laihoja naarmuisia jalkoja. Iita pyysi toisen leipäkakun ja äiti leikkasi ajatellen haikeana, kuinka nopeasti lapset kasvoivat. Ierikka lähtisi jo syksyllä kouluun, vaikka poika oli kovasti uhonnut karkaavansa metsään ja alkavansa tukkilaiseksi. Siihen isä oli vain naurahtanut, että kyllä uittomiestenkin täytyi osata kirjoittaa, laskea ja lukea. Niinpä sitten aikaisin keväällä oli ostettu Ierikalle kirkonkylän kaupasta reppu ja sininen puusta tehty kynäpenaali.

Iita oli kuljettanut haikean näköisenä pikkuruista sormea penaalin kanteen tehdyissä kaiverruksissa ja tokaissut sitten: ”jopa on jollain riskillä miehellä ollu aekoo värkätä korreita koukeroita.” Äiti ja isä olivat koettaneet hymyillä sisäänpäin, mutta Ierikka oli hekottanut ääneen. Pikku Iitan ärrä sorahti hauskasti, mutta tyttö ei osannut suuttua velimiehen hörönaurusta.

Juhannusaaton aamuna isä haki metsästä koivut porraspieliin ja Iita riensi kysymään äidiltä latvatähteä, mutta hän palasi pettyneenä takaisin, kun semmoista ei kuulemma juhannuskoivuun laitettu.

Ierikka huomasi Iitan suupielien kääntyvän alaspäin, mutta pelasti heidät uhkaavalta itkun märinältä ehdottamalla pieniä koivunvesoja leikkipaikan vierelle. Iita saisi kyllä koristella ne niin riemunkirjaviksi kuin ikinä haluaisi. Koko aattopäivän he leikkivät käpylehmillä kerrankin sulassa sovussa.

Äiti oli levittänyt tuvan pöydälle valkoisen pitsiliinan juhannuksen kunniaksi. Pöydän keskellä vanhassa posliinikannussa oli suuri kimppu valkoisia tuoksuvia ruusuja. Isä sipaisi äidin poskea kuiskaten, että nyt heidän juhannuksensa oli valmis. Illan suussa navettatöiden jälkeen syötiin kalakeittoa ja äiti vei väsyneet lapset juhannussaunaan.

Peseytymisen jälkeen puettiin päälle puhtaat yöpuvut, ja saunan jälkeen punaposkiset lapset istuivat penkillä vierekkäin syömässä tuoretta pullaa maitolasit käsissään. He olivat uupuneet päivän leikeistä niin paljon, että lähtivät aikaisin ilman houkuttelua nukkumaan. Isä kävi peittelemässä heidät ja äiti toivotti oven raosta kauniita unia molemmille.

Myöhään juhannusyönä vanhemmat istuivat mökin rappusilla ihailemassa valoisaa kesäyötä. Jostain kauempaa kantautui käen kukunta ja kevyt tuulenvire sai ruispellon lainehtimaan somasti. Radiossa soitettiin tanssimusiikkia, joka sai heidät muistelemaan vuosien takaisia kesähäitä. Syli painautui syliin ja käsi löysi vahvemman käden. Lämmin juhannusyö oli täynnä taikaa.

Toivotan lukijoille oikein hyvää keskikesän juhlaa.

 

Kommentit

  • Sirpa

    Oi että Maritta. Ihastuttava, nostalginen tuokio kirjoituksesi äärellä. Oikein ahmin rivit, toisaalta hidastelin ja maistelin ilmaisuja ja maukkaita sanoja. Kiitos tuosta kauniista juhannusaaton kuvauksesta.

    • Mari

      Kiitos paljon. On tosi mukavaa, kun saa palautetta kirjoituksista. Se motivoi 🙂

Jätä kommentti

*