lauantai 24.8.2019 Perttu

Asiaa läheltäsi

Maritta Kärkkäinen

Voimapuu

  Taas kerran seison katselemassa ihaillen ympärilläni olevaa metsää. Hengitän syvään sen vahvaa aromia. Jos olette kokeneet helteisen mäntymetsän tuoksun, tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Suhteeni metsään on syventynyt ja... Lue lisää

Kesäleikkejä

Iita ja Ierikka touhusivat keskellä viljapeltoa suuren kiven päällä. Heille se ei ollut pelkkä kivi, vaan iso valtamerilaiva. Ierikalla oli sininen lippalakki, johon äiti oli ompelemalla kiinnittänyt kokardin. Sen,... Lue lisää

Juhannusmuisto

– Mualimanloppu tulloo, mualimanloppu tulloo, kuulettako? Haesoo niin pahalta ja kolisoo! – Eläpä Iita huasta ihan höpöjä. Isä siellä vuan ajjaa paskoo pellolle kolukärreillä. Pellavapäinen poika kaivoi likaisella sormella... Lue lisää

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 2

Ja kuinka sitten kävikään? Pääosin kaikki on mennyt mukavan letkeästi. Suurin ja mullistavin kokemus oli palautuminen normaalirytmiin yövuorotyön jäljiltä. Sydän, aivot ja munuaiset ovat olleet todella lujilla vuorotyön tekijällä,... Lue lisää

Hidasta elämää ja hyggeilyä, osa 1

Tuosta otsikon sisältämästä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu niin kauan, mutta mitä nuo sanat oikein pitävät sisällään? Minä olen elämänmuutoksen edessä ja päätin aloittaa loppuelämäni uusilla ”harrastuksilla” siis noilla... Lue lisää

Velhoa etsimässä

Pohjoisessa tuntureilla samoillessani kuulin joskus hiljaista mutinaa ja hentoja kuiskauksia. Tunnustan nähneeni myös vilaukselta pikkuruisia menninkäisiä. Ovatko ne olleet vain tunnetusti vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta? Se jäänee arvoitukseksi, mutta en... Lue lisää

Puuksi muuttunut nainen

Tapahtui kauan, hyvin kauan sitten. Siihen aikaan, kun ihmiset elivät luonnossa. He metsästivät ja kalastivat syödäkseen, ja saalistivat vain sen verran, mikä oli tarpeen kunakin päivänä. Asuinpaikan he olivat... Lue lisää

Korppipoika

Oli kevät ja tuulet kuljettivat Atlantin valtamereltä monia outoja tuoksuja. Lähellä korkeaa kallionkielekettä nuokkui suuri musta korppi vanhan laakeripuun kyhmyisellä oksalla. Välillä se avasi toisen silmänsä ja tuijotti merelle.... Lue lisää

Mehtikana se nauraa rätkätti

Olin aika pieni niihin aikoihin, kun Savon mailla eleli varsin runsas riekkokanta. Siihen aikaan noita lintuja pyydettiin aika yleisesti. Riekon makua en enää muista, mutta kyllä sitä mureaa lihaa... Lue lisää