lauantai 30.5.2020 Pasi

Asiaa läheltäsi

Kelirikko koettelee syrjäkyliä

”Pitäs laettoo nelveto”, aloitti tuttavaperheen isäntä keskustelun muutama päivä sitten. Kylätie oli muuttunut savivelliksi, jossa perusjapanilaisesta perheautosta alkoi jo maavara käydä vähiin. Isäntä ei tosin jäänyt itkeskelemään kovaa osaansa, vaan jatkoi pilke silmäkulmassa: ”Jos tiet huononoo, niin kalusto paranoo”. Ongelma on tuttu myös Pohjois-Savon elinkeino-. liikennekeskukselle (ELY). Savo-Karjalan alueella on jo lähes 600 kilometriä yleisiä teitä laitettu 12 tonnin painorajoitusten alle. Valtion ylläpitämiä sorateitä Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueella on yli 7300 km.

Kelirikko alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, sillä osa teistä oli lähes ajokelvottomia jo reilusti ennen maaliskuun puoliväliä. Huumoria tarvitsevat tänä vuonna muutkin maaseudun tienkäyttäjät kuin tuo edellä mainittu tuttavani. Kuluvalle vuodelle on Pohjois-Savon ELY-keskuksella käytössä vain kelirikkoisten sorateiden korjauksiin tavallisen kunnossapidon lisäksi vain rapiat miljoona euroa.

Miljoonalla ei tiestöä pidetä kunnossa. Vielä jokunen vuosi sitten Itä- Suomen teitä kunnostettiin kelirikkoaikana seitsemällä miljoonalla eurolla vuodessa. Onko tiestön kunnostuksen tarve sitten vähentynyt? Ei ole. Vaikka maaseudun asutus valitettavasti harvenee koko ajan, teillä liikkuva kalusto sitä vastoin vain suurenee. Tuotannossa oleville maatiloille täytyy päästä raskaan maitoauton, rehurekan tai karjan kuljetusauton kelillä kuin kelillä. Välivarastoon ajetut puupinotkin pitäisi saada kuljetettua sellutehtaalle ja sahalle.

Vielä jokunen vuosi sitten itäsuomalaisia sorateitä kunnostettiin seitsemällä miljoonalla eurolla vuosittain. ELY-keskus myöntääkin, että tiestömme kunnossapitoon ei ole enää rahaa. Valtion velka lähenee sataa miljardia, joten lähipäivinä Arkadianmäelle valittavilta päättäjiltämme vaaditaan nyt viisautta. Toivottavasti lukuisten pyyntöjen joukosta nousee vielä päättäjien korviin tämäkin syrjäseutujemme elinkelpoisuutta uhkaava tarve.

Markku Remes

Kirjoittaja on savolainen metsänhoitaja, joka hoitaa mielellään vapaa-ajallaankin metsiä. Päätyönään hän toimii metsänhoidon johtavana asiantuntijana Suomen metsäkeskuksessa.

Jätä kommentti

*