sunnuntai 22.10.2017 Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Asiaa läheltäsi

Kylläpä eväät maistuvatkin retkellä!

Kun siskoni ja minä olimme lapsia, teimme kesäaikaan paljon vanhempiemme Lainan ja Ilmarin kanssa päivämatkoja lähiseuduille. Läksimme sunnuntaiaamuna varhain ja palasimme myöhään illalla takaisin. Hyvin ehdimme tutustua kohteeseemme, olkoon se sitten vaikkapa Mikkeli, Viitasaari tai Varkaus. Kalakukko otettiin matkaevääksi, sillä pärjättiin aika pitkälle.

Joskus läksimme yli yön -matkalle. Se vaati jo vähän enemmän varustautumista, kun piti olla ruoanlaittovälineet ja kaikki nukkumiseen tarvittava. Kerran olimme sitten lähdössä viikonlopuksi Kalajoen hiekkasärkille.  Me tytöt olimme jo toisella kymmenellä, siispä joka likka sai oman tehtävänsä lähtövalmisteluissa. Minun piti huolehtia makuupusseista ja yleensäkin teltan sisällöstä.

Heti kun kauppa saatiin lauantaina kiinni, startattiin matkaan. Parinsadan kilometrin matka meni letkeästi, ja hyvissä ajoin oltiin perillä. Sopu-teltta pystytettiin heti mentyä, ettei hämärissä tarvinnut etsiä nukkumispaikkaa. Teltan pohjalle laitettiin retkipatjat ja matot. No missäs ne makuupussit ja peitot ovat, äiti ihmetteli. Mutta oi ja voi, minä olin unohtanut kantaa ne kotona auton tavaratilaan! Aika vilpoisa yöstämme tuli. Me viisihenkinen perhe nukuimme kylki kyljessä toisiamme lämmittäen, ja aamuun päästiin.

Jo ennen kuin teimme automatkoja vanhempiemme kanssa, meillä oli kerran kesässä tapana soutaa viiden kilometrin päässä olevaan saareen tai oikeastaan äiti souti ja isä piti perää. Me olimme sen verran pieniä, että istuimme vain tuhdolla tai keskipenkillä. Koko päivä oltiin saaressa. Aikuiset tekivät nuotion, laittoivat ruokaa ja keittivät nokipannukahvit, ehkä vähän lepäsivätkin. Me lapset juoksentelimme ilkosillamme pitkin saarta ja uimme mielin määrin.

Laina ja Imppo ja muut sukulaiset olivat tehneet yhdessä näitä veneretkiä jo ennen meitä jälkikasvua. Löysin tällaisia kuvia vanhempieni albumista. Vauvana minut oli kuulemma laitettu pärekorissa kokkaan ja hyvin olin nukkunut, kun vesi liplatti veneen laitoja vasten.

Omien lasteni kanssa olemme tehneet pieniä retkiä, talvella on hiihdetty laavulle ja kesällä pyöräilty johonkin kivaan paikkaan.  Evääthän eivät maistu missään niin hyviltä kuin raikkaassa ulkoilmassa, vaikka olisi pelkkää ruisleipää ja maitoa! Laukkalan mummilassa on tehty onkiretkiä Savijärvelle niin siskoni Ailan kuin omienkin lasten kanssa. Retkeen kuuluu ehdottomasti myös retkieväitten nauttiminen jossain niemen nokassa.

Eräänä aurinkoisena helluntaipäivänä meidän silloin vielä kahden hengen perhe innostui lähtemään piknikille. Asuimme siihen aikaan Kuopiossa.  Mihinkäs sitä mentäisiin? Ajelimme vanhaa viitostietä pitkin. Antikkalan rinteen alapuolella huomattiin, että siinä olisi aika hyvä nurmikkokenttä, mutta ei noin lähelle kotia voi jäädä. Niinpä jatkettiin matkaa.

Ajoimme   Karttulaan, Vehmersalmelle, Jännevirralle, eikä mistään tuntunut löytyvän sopivaa levähdyspaikkaa. Kuopioon palattaessa ajettiin taas Antikkalan rinteen ohi. Se ei loppujen lopuksi taida ollakaan yhtään hullumpi retkipaikka… Tuntien ajelemisen jälkeen hiukopalaa tuntui jo tekevänkin mieli, siispä auto pientareelle parkkiin ja eväät esiin. Hyviltä ne maistuivat siinä tien poskessa, eikä kotiinkaan ollut eväitten syönnin jälkeen enää kuin viiden kilometrin matka.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

 

Jätä kommentti

*