sunnuntai 22.10.2017 Anja, Anita, Anniina, Anitta, Anette

Asiaa läheltäsi

Linja-autossa on tunnelmaa…

lauletaan entisessä rallissa. Tunnelmaa olikin joskus menneinä vuosikymmeninä melkoisesti, kun linja-auto oli täynnä elämäniloisia, häliseviä nuoria matkalla koulusta kotiin.

Laukkalasta kulki päivittäin monta linja-autovuoroa sekä Pielavedelle että Kiuruvedelle.  Kotini ohi ajoivat vuorotellen Karppisen (sanottiin myös karppi/nen) ja Makkosen (makkonen) autot. Jos oli oikein kiire, Pielavedelle ja Kuopioon pääsi jo seitsemän aikaan aamulla. Me koululaiset käytimme tavallisesti Saarelasta tulevaa puoli kahdeksan linjakasta, jolla joutui juuri sopivasti aamun avaukseen yhteiskoululle.

Linja-auton reitti kulki reilun sadan metrin päästä kotoamme, meidän oli siis mentävä kolmen tien risteykseen. Joskus meillä oli vielä hampaiden pesu kuistilla kesken, kun linja-auton nokka alkoi näkyä risteyksestä. Ehkäpä Aila ja minä olimme usein tulossa viime tipassa, koska kuljettaja Paavo osasi hidastaa tai jopa odottaa meitä ”tienristillä”.

Jos koulu alkoi joskus vasta yhdeksältä, kylälle pääsi kahdeksan karpissa, se tosin kiersi Joutsenniemen kautta. Myös iltapäivällä kotini ohi kulki busseja, mutta niitä käyttivät kirkonkylään asioille menevät aikuiset, mehän olimme siihen aikaan koulussa.

Kiuruvedelle meni kotini ohitse yhdeksältä makkonen ja sitten kahdeltatoista postiauto, joka kuljetti sekä postia että ihmisiä Pieksämäeltä Oulaisiin ja Oulaisista Pieksämäelle. Puoli kuudelta illalla oli päivän viimeinen yhteys Kiuruvedelle, Kuopiosta tuleva Karppisen auto.

Koulu loppui iltapäivällä kahden kolmen maissa.  Koulun jälkeen odottelimme lähtevää kyytiä linja-autoasemalla. Aikuiset pistivät levyjä pyörimään levyautomaattiin tai pelasivat pajatsoa, me nuoret istuimme pöydissä tai juttelimme pihamaalla. Jotkut rohkeimmat polttivat tupakan tai kaksi odottaessaan. Joskus ostin asemalla kuuman punaisen sekamehun, jos oli jo kova nälkä. Kotona oli lämmin ruoka kyllä odottamassa heti perille päästyä puoli viideltä.

Toisinaan lyhyenä päivänä ennätin makkoseen, joka kiersi Nousialankylän kautta. Auto oli vanha ja rämisevä, mutta kuljettaja nuori ja komea. Ihastelimme hänen persikannukkaisia poskiaan ja kauniita silmiään. Nimesimme hänet Hispanoksi. Tavallisin vuoro meille oli makkonen, joka lähti kirkolta vaille neljä. Linja-auto pullisteli porukkaa, ja monesti osa seisoi käytävällä alkumatkan Penttilänlahteen asti. Oli aika jännittävääkin seistä, siinä kun pystyi jaloilla morsettamaan ihastuksensa kohteelle.

Joissakin linja-autoissa oli rahastajat ja postiautoissa postimiehet, jotka heittivät postiniput tien varrella oleviin postilaatikoihin. Laatikolle kertyi väkeä odottamaan postin tuloa, ja samalla ihmettelemään miesten heittotarkkuutta. Olin olevinani iso tyttö, kun kerran matkustin Kiuruvedelle postiautossa. Rahastaja-postimies kysyi, olenko jo yli 12-vuotias. En ollut, mutta en halunnut sanoa sitä, vaan mieluummin maksoin täyden hinnan matkastani!

Rippikouluiästä alkaen lauantai-iltoihini tuli vielä yksi bussimatka, linja-auto nimittäin vei meidät tanssinhaluiset Pielavedelle talvella Suojalaan ja kesällä Kohoniemen lavalle. Kiuruvedelle puolestaan linja-autolla pääsi talvella Suojalle ja kesäisin joko Jänteen hallille tai Puistorinteelle. Yöllä tultiin sitten samalla kyydillä takaisin kotiin.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*