perjantai 23.2.2018 Aslak

Asiaa läheltäsi

Löylystä lumihankeen

Kuljen kapeaa lumista polkua kesämökin tuvasta saunalle. Ympärillä on niin pimeää kuin helmikuun alun illassa tapaa ollakin.

Yhtäkkiä ajatus hypähtää aikaan vuosikymmenten taakse. Lauantai-illan pimennyttyä me kolme siskosta kipaisimme kapeaa lumista polkua pitkin metsän reunassa sijaitsevaan saunaan. Tuskin edes huomasimme kirkasta tähtitaivasta ja nousevaa kuuta. Saunan ikkunat loistivat kutsuvasti valoa, se oli meille majakkana. Jos meno oli liian kiireistä eikä polun mutkassa muistanutkaan kääntyä vasemmalle, tupsahti hankeen. Nyt saunan värit olivat kadonneet pimeään, mutta päivällä se oli punamullalla maalattuna valkein ikkunanpielin ja nurkkalaudoin perinteisen suomalaisen saunan näköinen.

Perille päästyä saunan pukuhuone tuntui hieman savuntuoksuiselta ja mukavan lämpimältä, sillä kiehuva vesipata työnsi sen täyteen lämmintä höyryä. Neliruutuinen ikkuna oli oikealla ja sen verhoissa pienet pallokuviot. Siniset ikkunanpielet erottuivat hyvin oranssia lautaseinää vasten, ikkunalaudalla pidettiin sampoopulloja.  Ikkunan alla olevalle seinän mittaiselle penkille mahtui kylvyn ajaksi koko perheen vaatekerta, mutta lasten vaaleanpunaiset ja aikuisten siniraitaiset pyyhkeet laitettiin seinälle naulakkoon odottamaan. Me tytöt kuoriuduimme nopeasti vaatteista ja olimme ensimmäisinä lauteilla. Pukuhuoneen ja saunan välinen pieni eteinen juostiin vauhdilla läpi, koska pakkanen tunki sisälle ulko-oven rakosista.

Saunassa vasemmalla oli ikkuna, kolme pitkää laudetta peräseinällä ja kuuma kiuas oikealla peränurkassa. Isä saapui saunaan aina viimeisenä ja peitti häveliäästi oikealla kädellään sukukalleutensa. Hoikkana miehenä hän kiipesi notkeasti viereemme ylimmälle lauteelle. Joskus siellä oli ahdasta, kun käpylaatikot veivät osan tilasta. Isä nimittäin kuivatti saunassa kuusen- ja männynkäpyjä, joista hän sai siemeniä metsän istutuksia varten. Kun muut ottivat jo löylyä, äiti laitteli vielä alhaalla pesuvesiä laakeisiin alumiinivateihin. Koska sauna oli kuuma, kivilattiakaan ei kuulemma tuntunut pahan kylmältä hänen jalkojensa alla.

Jos löylyä alkoi olla liikaa, kipaisimme saunasta ulos ja lumihankeen heittämään häränpyllyä. Pihalta oli kyllä pian melkoinen hoppu takaisin lauteille. Joskus minulla oli isän kanssa löylykisa, kumpi kestää pidempään ylähyllyllä – isä tietysti. Kun löylyä oli otettu kylliksi, kukin laskeutui vuorollaan peseytymään alalauteelle eikä vettä tarvinnut säästellä, sillä sitä riitti jokaiselle kylmä- ja lämminvesikorvossa.

Kylvyn jälkeen kiiruhdimme peräkanaa puhtoisina ja punaposkisina saunapolkua takaisin kotiin. Tukka jäätyi puikoiksi, mutta pian ne sulivat sisällä. Lämpimänraukeina nautimme kohta jo iltateetä, ja sen jälkeen teki mieli nukkumatin maille.

PS Saunamme oli uloslämpiävä, mutta jostakin syystä saunan seinät olivat melkoisesti mustuneet  vuosien varrella. Saunan lämmitys oli oma lukunsa. Isä tai äiti panivat saunan lämmityksen alulle, mutta joskus me lapset kävimme lisäämässä puita kiukaan ja pesuhuoneen padan alle. Kun sauna oli tarpeeksi kuuma, lämmittäminen lopetettiin, viskattiin häkälöylyt ja suljettiin peräseinällä oleva räppänä. Kelpasipa vähän ajan kuluttua tulla kylpemään ja lämmintä riittäisi yllin kyllin koko viisihenkiselle perheelle. Kylvyn valmistelijalla oli enää kuuman veden kanto pukuhuoneesta saunan korvoon, ja lumen haku toiseen korvoon, siitä saatiin veteen sekoitettuna kylmää pesuvettä.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*