tiistai 14.8.2018 Onerva, Kanerva

Asiaa läheltäsi

Luikaniemen joukkainen

Vanha tuttu, harmaasilmäinen ei armoa anna, kun on kyse reviirin puolustamisesta.

Näistä koskireitin joutsenista taas. Vuosi sitten tilanne oli, että leskeksi jäänyt koiraslintu pariutui uuden naaraan kanssa. Kesällä ne pesivät uuteen paikkaan, pieneen saareen. Naaras oli todennäköisesti ensikertalainen, koska muni vain kaksi munaa. Lentokykyiseksi varttui yksi poikanen. Kenties taas joku joutseniin erikoistuneista ilveksistä sai paistin.

Juuri nyt pari touhuaa pesällään täyttä päätä. Komea keko näyttää tulevan.

Koiras on hurjapää. Se hallitsee noin kolmen kilometrin pituista osaa koskireitistä. Lajikumppaneitaan kohtaan se on tavattoman epäystävällinen.

Oheisen kuvan ottopaikka on puolitoista kilometriä pesältä. Kuvassa koiras häätää reviirilleen tunkeutunutta joukkaista, joksi joutsenta muinoin Lapissa kutsuttiin. Pakenijan räpylöiden nostattama vesi roiskuu takaa-ajajan silmille.

Asetelma nosti mieleen Kalevalan kolmannen runon. Sen jossa Joukahainen soittaa suutaan Väinämöiselle:

”Ken ei lähe miekan mittelöhön,

Lähe ei kalvan katselohon,

Sen minä siaksi laulan,

Alakärsäksi asetan…”

Aikansa kuunneltuaan Väinämöiseltä paloi niin sanotusti käämit.

”Itsen lauloi Joukahaisen,

Lauloi suohon suonivöistä,

Niittyhyn nivuslihoista,

Kankahasen kainaloista.”

Kuvaustilannne ei päättynyt aivan runon kaltaisesti, eli joukkaisen ei tarvinnut luvata sisartaan eikä mitään muutakaan. Lyhyen takaa-ajon jälkeen taistelupari suuntasi lentonsa kohti Ilmojärven Luikaniemeä. Paikannimi on joutsenlähtöinen, sillä jo 1600-luvun lopulla kirjallisuudessa joutsenta kutsuttiin luika/luiko-nimellä.

Näin haarapääskyjä vapun aattona. Mukava kun tulee kesä. Jospa ei niin sateinen kuin edellinen.

Timo-Heikki

Jätä kommentti

*