maanantai 6.4.2020 Ville, Vilho, Vili, Jami, Vilhelm, Viljami

Asiaa läheltäsi

Lumiset ja lumettomat talvet

Vuodet eivät ole veljeksiä, eivätkä talvetkaan. Sen olemme saaneet huomata, jos verrataan viime talvea ja tätä talvea. Vuosi sitten joulu oli valkea, mutta tämä äskeinen vuodenvaihde ainakin Etelä-Karjalassa oli lumeton, musta siis.

Talvi tuli vasta 26. tammikuuta 2020 Lappeenrantaan. Tätä kirjoittaessani lunta on virallisen mittauksen mukaan kymmenisen senttiä. Vuosi sitten hiihtelin samaan aikaan erinomaisilla laduilla pitkin metsiä ja Saimaan jäätä. Mökille hiihdimme helmikuun viimeisellä viikolla, silloin lunta oli vaivoiksi asti.

Runsas vuosi sitten eli 2018 talvi tuli toisena päivänä joulukuuta. Sen sijaan vuotta myöhemmin marraskuun lopulla päästiin edelleen veneellä saareen ja olisi päästy vielä joulunakin 2019, mutta kun sitä ei osattu ennustaa, laitettiin varalta veneet talviteloilleen.

Vuosi sitten tammi-helmikuun vaihteessa suljettiin hiihtolatuja, koska oli vaarana, että puut katkeavat hiihtäjien päälle. Puut ihan taipuivat lumen painosta. Metsäpolkuja lenkkeillessämme kuulin silloin tällöin, miten isojen petäjien oksat katkeilivat, ja kerran suuri männyn oksa tipahtikin suoraan eteen. Vaarallista oli paitsi metsässä, myös puistoissa ja hautausmailla. Kaupungin hautausmaalle meno oli kielletty helmikuussa puiden katkeamisvaaran vuoksi.

Helsingin Sanomissa verrattiin 4.2. viime ja tätä talvea ihan kuvien kanssa. Neljäs helmikuuta 2019 eduskuntatalo jäi lähes kokonaan piiloon lumikasan taakse, mutta tämän vuoden kuvassa maisema on täysin lumeton.

Jää oli tänä alkutalvena kuukausikaupalla kirkkaana järven kantena. Pohjois-Saimaalla on nyt helmikuussa jäätä parikymmentä senttiä, mutta Etelä-Saimaalla suuret selät lainehtivat vielä vapaina. Lumituiskua ja pakkasta odotetaan, että vapaaehtoiset pääsisivät kolaamaan apupesiä synnyttäville norpille. Pikkukuutit ilmestyvät maailmaan helmikuussa ja mielellään pesään, koska se olisi turvallisempaa.

Miten paljon lienee ostettu menneenä jouluna lahjoiksi suksia ja luistimia, rattikelkkoja ja potkureita. Nuo lahjat eivät kuitenkaan ole vielä päässeet käyttöön, mutta toivottavasti vielä tänä talvena. Koulujen jääkiekkokaukalot ja luistinradat odottavat aikaa parempaa. Luin paikallisesta lehdestä, että Ruokolahdella on koulujen ulkoliikuntatunneilla pelattu tammikuussa pesäpalloa. Sekin on kyllä hyvä liikuntamuoto.

Lumiraja kulkee tällä hetkellä Lappeenrannasta Vaasaan, Pielavesikin on siten lumisella puolella. Pielavesi – Keitele-lehdessä oli hiljattain artikkeli vähäisestä lumesta, joka kurittaa peltoja. Viljat tarvitsevat lumipeitteen, samoin mustikat metsässä. Miten käynee ensi kesän vilja- ja mustikkasadon tällä menolla.

Lumeton tai vähäluminen talvi tuntuu surulliselta – ei tällaista olisi osannut kuvitellakaan minun lapsuudessani, kun lunta oli Pohjois-Savossa metri tai enemmänkin koko talvisydämen. Jos etsitään myönteisiä puolia, kuluneena talvena kunnat ja kaupungit lienevät säästäneet aurauskuluissa, eivätkä omakotiasujat ole tuskailleet, mihin sijoittaa valtavat lumimäärät tontilta.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*