maanantai 21.7.2019 Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna

Asiaa läheltäsi

Lumiukko pihan vahtina

Suomessa elää edelleen luonnonvarainen lumiukko. Nykymuotoisia kolmen pallon lumiukkoja on pyöritelty Suomessa ainakin 1800-luvulta alkaen, ilmeisesti etupäässä leikkimielellä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti vuonna 1928 kirjoituskilpailun, johon saapuneiden vastausten mukaan lumiukon teko oli aikansa hauskin talvileikki. Tiedetään kuitenkin, että Brysselissä on jo vuonna 1511 tehty pornografisia ja poliittisilla merkityksillä ladattuja lumiukkoja.

Klassinen porkkananenä yleistyi vasta 1900-luvun puolivälissä, sillä ruoalla leikkiminen oli tabu. Aiemmin nappeina ja hampaina käytettiin hiiliä, mutta nykyisin niitä ei enää joka kodista löydy, joten hiilet voidaan korvata vaikkapa pikku kivillä. Lumiukon tyypillinen varustus, harja ja silinterihattu viittaavat 1800-luvun nokikolarin virka-asuun. Nokikolari oli aikoinaan tärkeä ja arvostettu henkilö, ja uskottiin jopa hänen koskettamisensa tuovan onnea. Toisaalta silinteri, kaulahuivi ja napitettu takki tai pelkät napit tekivät lumiukosta myös porvarisherran karikatyyrin.

Suomessa oli pitkä pakkasjakso, ja vuoden ensimmäinen suojasää tuli helmikuun toisena viikonloppuna. Se innosti minut pyörittelemään nuoskalumesta ukon tai itse asiassa kolme, joista viimeisen tein mieheni kanssa. Silloin kun lapset olivat pieniä, teimme lumesta kaikenlaisia rakennelmia lumilinnoista lumihevosiin. Monesti nuo lumiveistokset eivät kuitenkaan kestäneet kuin muutaman päivän nopeiden säänvaihteluiden takia, miten nyt käynee näiden ukkojen kanssa.

Minun lumiukostani tuli arkinen pipopää, koska miehelläni ei ole silinterihattua. Saunan uunista keräsin hiiliä pihamme ukoille silmiksi ja takin napeiksi sekä jääkaapista löysin muhkeita porkkanoita nenäksi. Katuharjoja on meidän pihassa vaikka muille jakaa, joten lainasin niistä yhden talonvahtiukolle. Urheilullisimman näköinen lumiukko sai käyttöönsä pojan entisen stigan.

Lumihahmoista tunnetuin on varmasti hyväntuulisuutta uhkuva pyylevä lumiukko, niin kuin jouluaaton Snowman-elokuvan Lumiukko. Hymynaamaukko luo iloa ympärilleen, ilmeeseen voidaankin vaikuttaa suun asennolla. Lumiukon tekeminen on hauska yhteinen ulkoiluleikki, johon eri sukupolvet ja eri kulttuurien edustajat voivat osallistua. Näin ammattikorkeakoulun lähettyvillä Saimaan rannassa viime talvena vaihto-opiskelijoiden tekemän lumiukon, jonka heinähiukset sojottivat joka suuntaan, mutta naurusuu sai hymyn ohikulkijan kasvoille.

Jätä kommentti

*