lauantai 24.8.2019 Perttu

Asiaa läheltäsi

Maaliskuun talvea, hohtavilta hangilta sinisiin varjoihin

Suomen kesä ja talvi tuovat meille kaksi aivan erilaista maailmaa: Kesän pitkät valoisat päivät ja talven toisaalta hämärät lyhyet päivät, mutta toisaalta sädehtivät kirkkaat päivät.

Auringon noustua taivas on kevättalvella syvän sininen. Se heijastaa värinsä myös lumen varjopaikkoihin ja saa lumenkin hohtamaan sinisenä. Juuri noina kirkkaina päivinä sävykontrasti valkean lumen ja syvien varjojen välillä kasvaa äärimmilleen. Lumi myös pelkistää maiseman, kun se peittää suuren osan yksityiskohdista ja nostaa jäljelle jääneet voimakkaasti esiin.

Hangen pinta on aurinkoisina päivinä täynnä tuhansia timantteja, niitä ihmetellessä unohtuvat ne monet harmaat päivät, joita tänä talvena on riittänyt.

Metsäpolku on syvä ura hangessa, ovathan niin monet askeleet tallanneet lumen uomaksi, jota minun on hyvä kulkea. Hangella polun molemmin puolin näkyy eläinten jälkiä, tuosta on loikkinut orava ja tuosta hypellyt jänis, mutta aukean reunassa pupujussin ja ketun polut kulkevat liki rinnakkain.

Orava liikkuu melkeinpä yksinomaan hyppien ja jälkijono johtaa puun juurelta toisen puun juurelle. Jänisten jäljet ovat yleisimpiä lumijälkiä luonnossamme, ne muodostavatkin paikoin lähes puolet kaikista metsässä tavattavista jäljistä.

Rusakon ja metsäjäniksen jälkien erottaminen toisistaan voi olla kuitenkin hankalaa.  Ketun jäljet erottaa koiran jäljistä eläimen kulkutavan perusteella. Ketun jälkijono on nimittäin helminauhamainen, loivasti polveileva. Jalostetun eläimen jälki on aina rikkonainen, mutta villieläimen jälki kaunis, ja eläin kulkee aina taloudellisesti energiaa säästäen.

Metsässä on hiljaista, tiaisten ääntely on vielä vaatimatonta, ja mustarastakin vasta availee ääntään. Hiljaisuus voi kuitenkin olla nautittavaa ennen lintujen kiihkeää ja riemullista kevättä, kun koko metsä soi huhti-toukokuussa.

Jätä kommentti

*