perjantai 21.9.2018 Mervi

Asiaa läheltäsi

Metsätonttujen Immin ja Ankin riemullinen kesäpäivä

Tuuli heiluttelee keveästi kielometsän kukkasia, jolloin valkeasta kielomerestä leviää huumaava tuoksu. Immin korviin kantautuu vienoa kellojen helinää, mutta hän ei jaksa avata silmiään, koska uni keinuttaa niin mukavasti.

Lopulta Immi päättää avata silmänsä ja kurkkaa varovasti ulos nähdäkseen, ovatko toiset kielokeijut jo heränneet. Ovat! Joka kielon kukasta kurkistaa samanlainen iloinen kukkaiskeiju.

Perhoset ovatkin jo odottamassa viedäkseen keijut kukkakedolle. Niinpä nämä hypähtävät kielonkukista kevyesti kukin oman perhosratsunsa selkään. Immikin hyppää kielonkukasta alas, niin että keijunmekko vain heilahtaa.

Siinä samassa hän havahtuu. Perhonen, missä minun perhosratsuni on? Missä minä olen? Pikkuhiljaa Immi tajuaa, että hän istuu omassa tontunsängyssään. Kielot ja keijut olivatkin unta. Immi nipistää vielä itseään. Kyllä. Hän on metsätonttu eikä keijukainen.

Immi koputtaa varovasti kerrossängyn yläpetiä. Vieläköhän Anki nukkuu? Immi haluaisi kertoa heti siskolle keijukaisista. Anki herää koputukseen, kurkistaa alas ja saa kuulla unen. Kyllä Ankia harmittaa, kun hän ei saanut olla keijukaisena siskon unessa.

Yhdessä kaksoset kipittivät keittiöön. Siellä tonttutuvan pitkän pöydän ääressä ovat jo muut tonttusisarukset, paitsi kuopus Hilla, joka tuhisee vielä unten mailla punaisessa pinnasängyssään.

Immi ja Anki syövät reippaasti mustikkapuuron ja nauttivat mesiangervomehua. Äititonttu istuu lapsikatraansa kanssa aamiaisella, mutta isätonttu on mennyt jo vatukkoon keräämään vadelmanlehtiä teetä varten.

Mennäänkö uimaan, Immi kysäisee. Joka tonttu on valmis lähtemään siltä istumalta. Tonttulapsijoukko kiepsahtaa pihamaalle ja sitä tietään Sorsalammelle. Kuka eka? Ankilla on nopsimmat jalat ja hän on jo odottamassa ruohikon reunassa, kun toiset ehtivät rantaan. Ette arvaa, minkä minä näin äsken. Sillä on monta pilkkua ja se on iloisenvärinen, hän huutaa toisille.

Lapset näkevät lammen toisella rannalla untuvaisen kasan, josta erottuu monta nokkaa. Näemmä sorsarouvaa ja sen poikasia nukuttaa vielä. Nukkukoot unikeot!

Hei katsokaa! Ovatpa ne hauskoja veijareita! Otetaanko tavinpoikien kanssa kisa, kuka sukeltaa pisimmälle? Tavinpoikaset avartavat jo maailmankuvaansa, kun ne uskaltautuvat vähän etäämmällekin emostaan. Äititavin valpas silmä seuraa kuitenkin kolmikkoa. Poikaset sukeltelevat riemukkaasti ja tonttulapset liittyvät niiden seuraan. Oletpa sinä nätti, ihastelee Anki pienintä tavia. Siihen Immi lisää, että meidän Hilla haluaisi sinut kyllä unilelukseen.

Toinenkin tavirouva on aamun uintilenkillä kolmen lapsensa kanssa samoilla vesillä.

Päivää haapanarouva! Montako pienokaista sinulla on tänä kesänä?

Rannalla tonttulapset näkevät eriskummallisia toukkia, oikeita karvamatoja. Niistä taitaa tulla ensi kesäksi keijukaisten ratsuja, Immi tietää. Hänelläkin melkein oli oma perhosratsu.

Tonttulapset ovat uineet ja ilakoineet niin kauan, että on syytä lähteä kotiin. Kierretäänkö vielä lummelammen kautta, Anki keksii. Joo, kuuluu kuin yhdestä suusta.

Tuolla asuu aivan varmasti lummekeijukaisia, Immi arvelee. Minä tilaan itselleni ensi yöksi lummekeiju-unen, Hilla haaveilee.

Katso, minkälainen hämähäkinseitti. Onkohan herra Hämähäkki kotonaan verkossa väijymässä vieraita?

Aurinko paistaa heleästi. Päivä ei voi paremmaksi muuttua. Sen näkee tonttulasten ilmeistä, kun he kulkevat pienin tontunaskelin metsäpolkua pitkin kotia kohti. Kuka uskaltaa työntää päänsä tuonne mörön pesään, kyselee villein tonttupojista. Minä ainakin… Kun kukaan ei puraissut hänen päätään poikki, matka jatkuu.

Lasketaanko, montako muurahaista tuossa keossa on, yllyttää Immi. En minä osaa laskea niin moneen tuhatta, valittaa nuorin tonttulapsi. Ei sitten lasketa. Äitikin jo odottaa meitä kotona.

Jätä kommentti

*