perjantai 15.11.2019 Janina, Janika, Janita, Janette

Asiaa läheltäsi

Mökkiläisen lintupäiväkirja

Minusta ja Liisasta tuli lintubongareita myöhäisellä iällä. Aloimme laittamaan muistiin niitä lintuja, jotka näimme vakituisen asuntomme ikkunasta. Kohta sama harrastus siirtyi Pielaveden mökkimaisemiin ja nyt se on jatkunut vuodesta toiseen.

Vuosittain ilman erityisiä ponnistuksia olemme tehneet noin 70 lajihavaintoa mökkimme lähimaisemissa. Suurin osa lajeista on hyvin tavallisia. Talvella näyttäytyy erilaisia tiaisia-, hömö-, tali-, pyrstö-, töyhtö-, kuusitiaisia. Kesällä löytyy peipposesta ja punarinnasta lähtien kaikenlaista.

Lähes joka vuosi sattuu joitakin yllätyksiä, joiden tunnistamiseen joutuu oikein panostamaan. Eräänä keväänä rantaporeessa jäiden seassa uiskenteli valkean mustakirjava lintu, joka oli minulle täysin outo. Piti hakea kiikarit sisältä ja nähdä lintu paremmin. Seuraava reissu oli hakea esiin lintukirja ja tutkia, mikä vieras voisi olla. Ja se oli uivelo. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista.

Viime kesän ihastuttava vierailija oli satakieli, joka lauleli lähes kolme viikkoa rantametsikössä. Tämän satakielen laulu loppui vasta lähellä juhannusta, kun etelässä satakielen laulukausi alkaa loppua jo kesäkuun alussa.

On ollut myös kesä, jolloin meillä oli pihalintuna peukaloinen. Se oli utelias, se tuli istumaan selän taakse sopivaan paikkaan ja tutki, mitä hommia on meneillään. Mutta peukaloinen ei kestänyt lainkaan katsomista, lensi heti pois, jos katse kääntyi taaksepäin.

Näissä kirkonkylän maisemissa tapaa myös asukkaita, joita ei odota täällä näkevänsä. Pähkinähakkipari on majaillut alueella kesät ja talvet.

Kun pitää lintupäiväkirjaa vuodesta toiseen, huomaa merkillisiä juttuja. Hömötiaiset häipyvät yhtäkkiä kokonaan syöttöpaikalta, vaikka on lunta ja pakkasta. Se on varma kevään tulon merkki. Ja muutamia viikkoja myöhemmin kuikka saapuu aina lähes päivälleen samaan aikaan ennen vappua jäiden sekaan. Kuikan huuto on ilmoitus siitä, että kohta jäät lähtevät.

Kaikki lintuhavainnot eivät ole riemukkaita. Viime aikoina telkkien lisääntyminen on epäonnistunut joka kesä. Pesästä kuoriutuu 4-6 poikasta ja lähtee uimasilleen. Menee viikko tai kaksi, jäljellä on ehkä yksi telkän poikanen. Minkit, lokit ja varikset ovat syöneet poikaset pois.

Päiväkirja kertoo myös siitä, että kaikki lintulajit eivät ole tule joka kesä takaisin. Aivan tavallisetkin lajit saattavat pysyä poissa näköpiiristä kokonaan. Esimerkiksi kovan pakkastalven jälkeen puukiipijä pysyi piilossa ja valitsi varmaankin itselleen asuinsijat etelämpänä.

Lintubongari näkee ympäristönsä toisin silmin kuin henkilö, jota linnut eivät kiinnosta. Silmä katsoo luonnon tapahtumia tarkemmin ja panee muistiin sen, minkä näkee. Lintujen tarkkailu on halpa harrastus. Välttämättä ei tarvita muuta kuin näkevät silmät ja lintukirja. Nykyään myös internetin sivuilta löytyy monipuolisia kuvasarjoja, joita voi käyttää lintujen tunnistamiseen.

Terho Tikkanen on DI, yrittäjä, kirjoittelija, joka katselee Pielaveden kirkonkylän elämää lahden takaa.

 

Kommentit

  • Sirpa Ruotsalainen-Niskanen

    Kiva oli lukea mielenkiintoisista lintuhavainnoistasi Terho, koska olen itsekin linnuista ja ylipäätään luonnon tarkkailemisesta kiinnostunut.

Jätä kommentti

*