perjantai 6.12.2019 Niilo, Niko, Niklas, Niki, Nikolai

Asiaa läheltäsi

Näinkö äkkiä se kävi?

dsc_0039_1-kopio

Kotijärven joutsenkolmikkoa on mahdoton enää tunnistaa suuresta syysparvesta.

Kirjoittelin syyskuun alkupuolella kotijärveni joutsenkoiraasta, jonka puoliso ja neljä poikasta katosivat. Todennäköisesti ilves otti ja vei. Jäljelle jäi koiras ja yksi poikanen. Pohdiskelin isäjoutsenen tulevaisuutta parisuhdemarkkinoilla. Arvaatteko mitä? Tässä vähän aikaa sitten oli hirmuinen säpinä menossa! Tynkäperheeseen on liittynyt kolmas osapuoli.

Eihän sitä millään voi tietää, onko se naaras, mutta siltä vaikuttaa. Vahvan viitteen tästä antoi käyttäytyminen eräänä aamuhämärän hetkenä. Vieras joutsenjoukko lähestyi matalalla lentäen mallaten laskeutua. Kolmikko ruokaili lahden poukamassa. Isäjoutsen ja ”avokas” alkoivat huutaa kurkut suorana ja räpyttää siipiään. Eli ne käyttyivät tismalleen samalla tavalla kuin reviiriään hallitseva joutsenpari. Poikanen oli ihmeissään.

Toinen kohtaaminen kolmikon kanssa todisti, etteivät joutsensuhteet olleet aivan ongelmattomat.  Poikanen ei sietänyt vierasta lähellään. Nuorukainen sähisi ja ui uhkausasennossa tätä kohti. Jos vieras aikuinen ei suostunut loittonemaan, isäjoutsen liittyi poikasensa tueksi. Tästä kiihtyneenä avokas polki vettä jaloillaan.

Kolmikko näyttää kuitenkin pysyvän koossa, aikuisilla on vetoa toisiinsa. Jotenkin tätä kaikkea seuratessa tulee mieleen tv-draama, jossa isä on jäänyt teini-ikäisen lapsensa kanssa kahden. Lapsi torjuu isän uuden ihastuksen. Tästä seuraa uhmaa ja kiukuttelua.

Minun tehtäväni tämän tarinan sivustaseuraajana oli saada yksityiskohdat paljastava kuva järven ehkä tulevasta emännästä. Sain sellaisen. Joutsenella nokan mustan ja keltaisen rajat ovat jossain määrin yksilölliset. Sitten vain odottelemaan kevättä ja jatkoa tarinalle.

Tätä kirjoittaessani joutsenkolmikko on sulautunut suureen kerääntymään, joka tankkaa kylän sänkipelloilla muuttoa varten.

Timo-Heikki

Jätä kommentti

*