Pääkirjoitus: Kulku kangertelee kun sorakin on kortilla

Heli Roivainen

Soratie on nykyisellään monelle kulkureitille turhan mairitteleva nimitys. Pienten teiden kunto on päässyt siihen jamaan, että autoilija saa väistellä kuoppaa toisensa perään. Joskus apuna on havunoksia ja pajunvitsoja, joita kanssakulkijat ovat asetelleet pahimpiin monttuihin muille varoitukseksi.

Välillä näky on suorastaan surkuhupaisa pujottelurata, jonka viittojen välistä on miltei mahdotonta päästä pienelläkään nelipyöräisellä.

Syyssateet eivät ainakaan helpota tilannetta. Silloin jalankulkijoiden on syytä vetäistä pitkävartiset kumpparit jalkaan.

Jos autolla mielii liikenteeseen, paras valinta on nelivetomaasturi ja mahdollisimman korkea maavara tai voi hyvinkin juuttua liejuun kuin täi tervaan.

Kaikesta huolimatta tukkirekkojen ja maitoautojen pitää kulkea, ja ihan tavallisten ihmisten päästä kyliltä töihin, kouluun ja ihan vaan ruokakaupassa käymään. Rahat teiden kunnossapitoon tuntuvat kuitenkin olevan kiven alla.

Vähäinen liikennemäärä käy entistä vähäisemmäksi kun tiet alkavat olla liki ajokelvottomassa kunnossa. Ja kun ei ole kulkijoita, roposia tien kunnostukseen ei heru sitäkään vähää. Kierre on valmis.

Syksyn parhaita valopilkkuja monella sivukylällä ovat lähestyvän sora-auton valot

Vaikka kehno tilanne on jatkunut jo vuosia, palautetta teiden kunnosta voi ja pitää antaa, ettei asia pääse unohtumaan. Vaikka palaute tuntuisi kaikuvan kuuroille korville, joskus sinnikäs aktiivisuus tuottaa myös tulosta.

Nykytilanteessa syksyn parhaita valopilkkuja monella sivukylällä ovat lähestyvän sora-auton valot. Näky on sen verran harvinainen, että silloin voisi melkein kutsua koko kylän väen tienvarteen tekemään aaltoja.

Keskustelu