Toimituksen tarinoita: Ihanan joutilaisuuden vaikeus

Vuokko Tarvainen

Kesäkuu on vaihtunut heinäkuuksi, ja vuodenaika on parhaimmillaan. Monilla on loma alkanut, tulossa, tai sitä ei ole ollenkaan. Jälkimmäinen koskee usein ainakin opiskelijoita – muu vuosi pakerretaan opintojen parissa, mutta eihän sitä lomaakaan voi pitää, kun täytyy tehdä töitä (ja saada rahaa siihen elämiseen). Joka tapauksessa, miten kesää viettääkään, voi kohdata erään ongelman liittyen sen viettoon. Ehtiikö tehdä kaiken haluamansa?

Olen huomannut, että aika tuntuu menevän nykyään nopeasti. En tiedä onko tämä vain oma henkilökohtainen havaintoni, mutta luulen sen tulleen iän myötä. Esimerkiksi omat sukulaislapseni harmittelivat jo kesäkuun alussa, miten pitkä kesäloma onkaan. Kaikilla ei tätä ’’ongelmaa’’ kuitenkaan ole.

Esimerkiksi töissä ja koulussa monia vaivaavat suorituspaineet. Koulussa pitää tehdä töitä arvosanojen eteen, jotta mahdolliset jatko-opinnot ja tulevaisuudessa työpaikka olisivat mahdollisia. Töissäkin esimerkiksi sanaparsi ’’itsensä kehittäminen’’ on monille tuttu. Siinäkään ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta jossain vaiheessa tekeminen voi mennä yli.

Suorituspaineet eivät lakkaa kesälläkään.

Yksi kesäkuukausi oli ja meni. Koska aika näin kesälläkin etenee vauhdilla, voi kokea painetta ehtiä nauttia kesästä. Moni haluaa käydä matkoilla, olla ulkona, hoitaa pihaa, nähdä läheisiään.

Onhan se ikävää, jos loma menee miettien sitä, kuinka on ikään kuin pakko tehdä tietyt asiat. Ja sitten harmitellaan, kun kaikkea ei ehdittykään tehdä.

Suorituspaineet eivät lakkaa kesälläkään.

Moni saattaa myös kokea huonoa omatuntoa siitä, että viettää päivän sisällä eikä ulkona. Kun ulkona paistaa aurinko ja on 30 astetta lämmintä, tuntuu väärältä jäädä neljän seinän sisälle. Itse olen myös syyllistynyt tähän. Se on tosin johtanut paikoin ihon palamiseen.

Mutta kuten viime aikoina on voinut huomata, ei helteestä ole ollut pulaa, joten ulos ei aina tarvitse kiirehtiä.

Sitä enemmänkin henkistä palamista voi tapahtua myös tavallisessa arjessa. Yleistynyt etätyöskentely aiheutti sen, että työt seuraavat kotiin paitsi henkisesti, myös fyysisestikin. On erityisen tärkeää pystyä erottamaan vapaa-aika työajasta. Kultaisen keskitien löytäminen voi olla vaikeaa, mutta tarpeellista.

Italian kielessä on sanonta dolce far niente. Suomeksi käännettynä se tarkoittaa ihanaa tai suloista joutilaisuutta. Mielestäni tämä on hyvä sanonta kaikille suorituskeskeisille ihmisille, sillä monen on vaikeaa olla tekemättä mitään. Ei kuitenkaan pidä mennä sinne eläkepäiviin asti stressin partaalla, vaan oma jaksaminen tulisi aina muistaa. Aina ei tarvitse suorittaa, ja on ihan ok joskus vaan olla tekemättä mitään.

Hyvää ja suoritusvapaata kesänjatkoa!

Kirjoittaja on Pielavesi-Keiteleen kesätoimittaja

Kommentoi