Lukijalta: Vanhat arvo-rakennukset

Timo Laukkanen

Timo Laukkanen

Onko vanhenevien arvorakennusten pahin vihollinen nykyteknologia vai ihminen itse?

Lehtori Anna Maija Kekin kirjoitus (P-K 7.7.) Keiteleen vanhan pappilan tulevaisuutta uhkaavista näkymistä oli kulttuuri-ihmisen hätähuuto ajan lisääntyvästä ilmiöstä, jossa vanhat arvot ja talous joutuvat ristiriitaan keskenään.

Pielavedellä ongelma kulminoituu tällä kertaa Laukkalan kyläkirkkoon, mutta ennustan, ettei kirkkotaistelu ole viimeinen kahina, vaikka Kekki luetteleekin joukon rakennuksiamme turvaan päässeinä. Ilkka Laukkasen toimittamassa kirjassa Pielaveden rakennusperinteestä on lukuisa joukko rakennuksia, joiden arvo kulttuuri-ihmisten silmissä kasvaa mutta ylläpitäjilleen niistä tulee rasite.

Suojalan ensimmäiset ”vaaran vuodet” olivat kun se pelastui valvontakomissiolta. Toisen kerran sitä uhkasi Sammon konkurssin mainingeissa kootun osakeyhtiön vuodet. Joku vääräleuka alkulainen kertoi minulle syöttäneensä huhun, että he ostavat Suojalan. Arkkipiispa Leo piti ajan tasalla, miltä komea rakennus vieraan silmään näytti. Lopulta Suojala Oy:n omistajat lahjoittivat talon Pielavesi-seuralle, joka Mirja Tikkasen johdolla pani tuulemaan ja saneerasi sen.

Kirkkosaaren puretun kirkon hirsistä Pielaveden ”lapsille ikiajoiksi” rakennettu Rannankylän puukoulu oli käytännössä terve kuin pukki kun siihen asennettiin koneellinen ilmastointi työsuojelu-, ym. lakien vaatiman raitisilmamäärän saamiseksi. Samalla piti sulkea rossipohjan tuuletusluukut, ettei vanha tuuletus sekoita uuden toimintaa. Muutamassa vuodessa alkoi alapohja kasvaa sieniä.

Yleinen asennemuutoskin tekisi terää.

Puustelli, alun perin Weberilän sotilasvirkatalo, lienee ollut uhattuna useita kertoja, sillä rakentamisessa on käytetty 1700-luvulla kaadettuja hirsiä. Meidän aikanamme sitä uhkasi Puistotien perusparannus ja liikennejärjestelyt. Mielestäni suurempi uhka olisi ollut leipomon kohdalle suunnitellun Pielaveden Portin toteutuminen. Se olisi tyhjentänyt Puustellin virastoista, missä käytössä se kuitenkin on parhaimmillaan. Pahin takaisku kyläkuvassa tapahtui vuonna 1978, kun J.P. Nousiaisen legendaarinen kaupparakennus tuhoutui tulipalossa. Yhdessä satamassa olevan Rantalan kanssa ne olisivat muodostaneet näkemisen arvoisen kuvan vanhasta Pielavedestä.

Epäilen, etteivät Laukkalan kyläkirkon tai Keiteleen vanhan pappilan tapaiset yhteen törmäykset kulttuuriväen ja talousvastaavien välillä tule vähenemään. Mitä vähemmän lausunnon antajat, esittelijät tuntevat paikallista kulttuuria ja lähihistoriaa, sitä varmemmin syntyy konflikteja.

Siksi myös tarvittaisiin enemmän Tuula Penttisen tapaisia kulttuuriin kasvattajia, arkkipiispa Leon tyylisiä herättelijöitä ja Mirja Tikkasen lailla itsensä likoon laittavia tekijöitä. Asennemuutoskin tekisi terää.

Huhuista valtion virastotalon mahdollisesta purkamisesta ei jaksa mieltänsä pahoittaa, vaiakka se sisälsi aikoinaan nimismiehen kanslian, poliisia tukikohdan, KELAn ja verotoimiston sekä postin, jossa iloisesti hymyilevä Laitisen Heikki palveli asiakkaita virkailijoineen. Kun ovat vieneet sisuksen, viekööt kuoretkin.

Kommentoi