Pielaveden mökkiläisneuvosto Unelmia ja kultaomenia

Totta kai olin kuullut sanan ’Pielavesi’ jo alakoulussa, kun Suomen presidenteistä puhuttiin historian tunnilla. Sitä en silloin tiennyt, että eräänä päivänä unelma ja tuo paikkakunta olisivat minun elämässäni yhtä.

Koko elämäni ajan meillä Jyväskylässä kotona haaveiltiin kesämökistä: oma mökki, järven ranta, visertelevät pikkulinnut, havisevat haavat ja koivujen kätkössä savuavan lauantaisaunan tuoksu. Mutta unelma oli liian kalliina liian kaukana eivätkä vanhempani ja sisareni päässeet koskaan Pielavedelle...

Minulle kävi aluksi niin, että ystäväni perheellä on mökki Pielavedellä, ja pääsin viettämään muutaman kesälomapäivän siellä. Tutuiksi tulivat myös Pielaveden rento elämänmeno ja kulttuurinen anti: Suojalan konsertit, kesäteatteri, maittavaa ruokaa tarjoavat lounasravintolat ja herkkusuuta hellivät kahvilat.

Pääsin kesämökkiläisen iloihin ystäväni mökilläkin, vaan viimein tuli sekin päivä kun minusta tuli oman mökin omistaja!

Mutta ei pelkkä mökki pihoineen kenellekään riitä. Pielaveden leppoisan yhteisön ystävällisten ihmisten ja omien mökkinaapureitteni ihmisystävällisyys tekevät elämästäni rikkaan!

Eikä siinä kaikki: tarjontaa kulttuurinälkäiselle on paljon. Tutuiksi ovat tulleet kirjaston taidenäyttelyt, kotiseutumuseon tapahtumat, keskiviikkoiltojen kirkkokonsertit, sunnuntain jumalanpalvelukset, torikahvit ja -muikut, Laivurin pitsat, Lepikon torppa, Kirkkosaaren tyynnyttävä rauha. Elävämpää täällä on elämä kuin Jyväskylän keskustassa!

Pielavedellä sydän vahvistuu.

Näin vuoden alussa summataan mennyttä ja kurkotellaan tulevaan. Runoilija Flora Larsson pohtii runossaan ”Huominen” kaikkea, mitä elämä tuo tullessaan vuosien mennen. ”Iloisia yllätyksiä – tulkoon niitä”, hän sanoo. Nämä reilut kymmenen vuotta Pielaveden kesissä ovat olleet iloista yllättymistä täynnään.

”Entä jos tulisikin suruja?” kysyy Larsson. Niiltäkään emme voi välttyä. Koska vuosi on vasta alullaan, emme tiedä, miten monta murheen päivää meitä odottaa, mutta voimme asennoitua kaikkeen kuin Larsson huokaisemalla: ”Herra, tee sydämeni vahvaksi, mitä tahansa huominen tuo.”

Pielavedellä sydän vahvistuu. Ainakin minun. On ollut useita hankalia tilanteita auton oikutellessa, pienten tapaturmien haavoittaessa ja terveydenkin välillä reistaillessa, mutta apu on ollut aina lähellä. Huolehtivat naapurit, palvelualttiit paikkakunnan yrittäjät – kaikki hyvät ihmiset ovat tulleet hädässä apuun.

Työkaveri kysyi kerran: ”Miten sinä kestät sitä kammottavaa savon murretta?” Eipä ollut moinen kysymys tullut mieleenikään, murteista kun pidän, mutta vastaaminen oli muutenkin helppoa: hyvästä sydämestä lausutut sanat ovat kultaomenia hopeamaljassa - myös savoksi.

Kultaomeniksi Iso Kirja näet nimittää hyviä sanoja ja kehottaa meitä niitä lausumaan itsemme ja toinen toistemme rohkaisuksi ja kannustukseksi. Läpi vuoden – jokaisena päivänä.

FM, sanomalehti Keskisuomalaisen teatterikriitikko