Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lue Kesälehti 2022 vapaasti täältä!

Pielaveden mökkiläisneuvosto Näkemiin

Syksyllä ei voi olla ajattelematta kuolemaa, luopumista, jäähyväisiä, menetyksiä... kaikkea sitä, mikä tekee kipeää. Kukoistaneet kukkapenkit menettävät loisteensa, ahkerasti havisseet haavan lehdet varisevat mykkinä kylmään maahan. Muuttolinnut ovat lähteneet, elämä peittyy hiljalleen marraspimeään.

Meille mökki-ihmisille syksy on haikeaa ja vaikeaa aikaa. Rakkaat majat, liiterit, saunat, tutut ovet... suljetaan talviteloilleen; veneet käännetään, piha tyhjennetään varastoihin, pressuilla peitetään suojaa tarvitsevat... Lähdetään pois.

Kun ikääntyneenä ymmärtää, että elämää on parhaimmassakin tapauksessa enemmän takana kuin edessä, liittyy jokaiseen mökiltä lähtöön jo varovainen huokaus ”vieläköhän sitä ensi kesänä...” Samalla kun pressun solmuja sitoo, miettii, kukahan nämä keväällä aukaisee...

Meille mökki-ihmisille syksy on haikeaa ja vaikeaa aikaa.

Kesänaapurit hyvästellään kiitollisin mielin ”Tapaamisiin ja näkemisiin” -toivotuksin, mutta hymyjen takana väijyy ajatus ”vieläköhän sitä ensi kesänä”... Katse auton takapeilistä viipyy syksy syksyltä pitempään pihalle kättään huiskuttamaan jäävissä... Mahdankohan minä ensi kesänä päästä sulkemaan heidät taas toverilliseen halaukseen...

Elämässä kaikki on lainaa, kaikella alku ja loppu. Mitä vanhemmaksi elää, sitä useammin ja enemmästä huomaa joutuvansa luopumaan ja päästämään irti.

Mutta luopumisen ja lähdön hetki voi olla myös kaunis ja onnellinen haikeudesta huolimatta! Leimahtavathan puutkin ruskan loistoon - kauneimmilleen - juuri ennen kuin on paljaiden ja lauluttomien oksien aika.

Ollapa myös ihmisenä kauneimmillaan silloin, kun alkaa elämän syksy. Jospa eletty elämä kaikkine vaiheineen, iloineen ja suruineen, saavutuksineen ja erehdyksineen olisi kypsyttänyt sisintämme niin, että mekin levitämme ympäristöömme ruskapuiden lailla kitsastelematta elämisen onnen ja riemun kaikki värit! Jakaisimme eteenpäin sitä hyvää mikä osaksemme on tullut!

Kuoleman läheisyyden aavistuksen ei tarvitse masentaa, saati ahdistaa meitä. Kuten eivät lehtipuutkaan autioituneilla mökkipihoilla vaivu epätoivoon kylmässä kyyhöttäessään: uudet silmut odottavat jo kevään kosketusta!

Meissä ihmisissä uskon, toivon ja rakkauden silmut niin ikään odottavat täyttymystään - kevättä, jonka saamme elää vielä tutuilla mökkirannoilla venettä laineille vetäen ja puutarhaan puhkeavaa väriloistoa ihaillen tai sitten jo niissä maisemissa, joissa yötä ei ollenkaan eivätkä ruusut kuihdu milloinkaan.

Kirjoittaja on FM, lehtori ja mökkiläisneuvoston jäsen.