”Anna minulle siivet, joilla voisin lentää suoraan asian ytimeen”. Tämä lause kuntamme ensimmäisen kunnanjohtajan, Kunnallisneuvos Veikko Tapanisen (29.4.1933 – 3.12.2022) haastattelusta paikallislehdessämme muutama vuosi sitten jäi mieleeni etsiessäni tausta-aineistoa tähän kirjoitukseen.
Päätoimittaja Heli Roivaisen tekemä haastattelu Pielavesi-Keitele-lehdessä tukee omia mielikuviani ja käsitystäni Pielavedestä syksyllä 1965, jolloin Säviällä 29.4.1933 Katri ja Veikko Tapanisen perheeseen syntynyt Veikko tuli syntymäpitäjänsä kunnanjohtajaksi.
Perhe sai 1950-luvulla asutustilan Heinämäen kylän liepeiltä, Eskelinkoskelta. Siitä paikasta ei tullut nuoremman Veikon kotia, hänen sielunsa pysyi loppuun asti Nilakan rantamaisemassa ja aavoilla selkävesillä.
Ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi Säämingin kunnansihteerin virasta haettu Veikko Tapaninen oli verenperintönä kotoaan saanut halun osallistua ja vaikuttaa aktiivisesti yhteiskuntamme kehittämiseen.
Isä-Veikko oli yksi vahvimmista taustavaikuttajista, kun oppikoulua heti sodan jälkeen puuhattiin. Veikko-poika oli niiden joukossa, jotka aloittivat ensimmäisellä luokalla 1946.
Kun Veikko otti viran vastaan, joutui vanhempi esteellisyys syistä luopumaan valtuuston puheenjohtajuudestaan ja kun laki määräsi kunnanjohtajan toimimaan kunnanhallituksen puheenjohtajana, jos virka oli täytettynä, luovutti isäni nuijansa 1.12.-65 Veikolle.
Heli Roivaisen haastattelussa Tapaninen kertoo, että ensimmäisiä töitä oli ambulanssin kuljettajan keikka.
Veikko Tapaninen tuli rohkeasti kunnanjohtajaksi kotipitäjäänsä, missä varmasti tiesi joutuvansa tuttuna miehenä tarkkailun alle.
Hänen pitkän virkakautensa aikana kirkonkylä sai nykyisen ilmeensä.
Rohkeutta ja sitkeyttä vaati myös hänen virkakautensa alussa alkaneen maaltapaon kolhiman kunnan palveluiden sovittaminen valtiovallalta jatkuvasti tulvivien uusien tehtävien kanssa, myös kunnan talous tasapainottui.
Hänen pitkän virkakautensa aikana kirkonkylä sai nykyisen ilmeensä.
Kansalaiskoulu valmistui juuri hänen tullessaan, terveyskeskus vähän ennen 1970-luvun puolta väliä, kunnanvaltuuston 100-vuotisjuhlakokouksessaan päättämä uusi vanhainkoti 1980-luvun puolivälissä (purettu jo pois), kirjasto ja liikuntahalli 1980-luvun lopulla sekä teollisuushalleja.
Koulut oli rakennettu jo aiemmin, Pohjois-Pielavesi vuosituhannen taitteessa.
Virkansa hoitoon kuuluvia päätöksiä tehdessään Veikko kokeili uutiskynnyksen korkeutta. Hän hankki kunnalle läjän katiskoita ja työttömät pantiin roskakalan pyyntiin. AY-liike ärähti.
Veikko Tapaninen oli tuttu näky monen kuntien omistaman laitoksen päätöksen tekijänä.
Hän kuului Suunnittelukeskus Oy:n hallitukseen, Pielaveden Osuuspankin johtokuntaan ja oli Vanhainkotiyhdistyksen pj.
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto myönsi kunnanjohtaja Veikko Tapaniselle kunnallisneuvoksen arvonimen joulukuussa 1988.
Kun minut vuoden 1980 vaalien jälkeen valittiin kunnanhallituksen puheenjohtajaksi, vaativat jotkut minua pitämään toimistopäivän. Kieltäydyin jyrkästi. Se oli Veikon työpaikka, ei hänkään tunkenut itseään meidän navettaan. Kun Veikko sai päätöksen varhaiseläkkeelle pääsystä, joulun 1990 edellä sain Veikolta kukkia.
Rohkenen uskoa, ettei Veikko edes kylmimpänä pakkaspäivänä Nilakan avannolla talviverkkoja kokiessaan katunut eläkehakemuksen tekoaan.
Uskon, että 1990-luvun kehitys ja suuret muutospaineet kunnissa, 90-luvun lama tuskin olisivat Veikkoa miellyttäneet.
Hän oli kunnan ja sen palvelujen pitempien suunnitelmien vahva johtaja ja toteuttaja.
Mielestäni kuvan kuntien hallinnon muutoksen kehityksestä kertoo se, että meillä on nyt kahdeksas johtaja ja pienissä kunnissa vakanssi on harjoittelupaikka.
Veikko oli pielavetinen loppuun asti.
Nyt Veikko on poissa eikä hänen tuttu kumarainen kauppakassia kantava hahmonsa enää kulje torin halki Jussintielle Annelin omaishoitajaksi.
Vaikka Veikko Tapaninen itse on poissa, hänen 26 vuoden työrupeamansa jäljet säilyvät ja siirtyvät Pielaveden historiaan.
kunnallisneuvos