maanantai 15.10.2018 Helvi, Heta

Asiaa läheltäsi

Pääsiäisviikolla

Palmusunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, tänään on kellokeskiviikko, sitten kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja pääsiäinen kaksine pyhineen.

Palmusunnuntaiaamuna ulko-ovella seisoi pieni, sievästi pukeutunut tyttö, joka huiskutteli virpovitsaansa. Hän oli opetellut hyvin lorun: Vilvon valvon tuoleeks telveeks, telveyttä tulevaks vuueks… Palkaksi hän sai suklaamunan jo ennestään melko täyteen koriinsa. Ensi vuonna tuo pikkutyttö tulee ehkä jo R:n kanssa virpomaan.

Kun olin lapsi, emme tehneet koskaan virpomavitsoja, tuskin olin niistä kuullutkaan. Täällä Etelä-Karjalassa virpominen on vanha tapa. Siihen on tosin kiinnittynyt myös eteläpohjalaista noitaperinnettä, sillä pienet virpojat ovat usein pukeutuneina noidiksi.

Radiossa kuulin toissa aamuna kiisteltävän, pitääkö virpomispalkka saada heti vai noudetaanko se vasta ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Toimittaja oli sitä mieltä, että palkkamuna haetaan pääsiäisaamuna. Toinen toimittaja sanoi, että sellainen tapa on ollut käytössä ennen sotia, mutta ei enää. Poikani oli virpomisiässä 1990-luvulla ja eräässä paikassa hänelle sanottiin, että hae palkkasi heidän postilaatikostaan pääsiäisenä, ja poika haki.

Kun teetin opiskelijoillani eräässä Pietarin yliopistossa vaihto-opettajaviikollani virpomaoksia, nuoret olivat ihmeissään ja innoissaan; suomen luennoilla liimataan värikkäitä höyheniä ja muita koristeita pajunoksiin. Ne oksat olin muuten tuonut matkalaukussani Suomesta Venäjälle. Kai niitä pajuja kasvaa naapurinkin puolella, mutta miten olisin lähtenyt niitä etsimään miljoonakaupungista tai sen laitamilta. Opiskelijat opettelivat vitsoja tehdessään myös virpomislorun. Tuntien jälkeen käytävä pöllysi höyheniä, kun opiskelijat virpoivat toisiaan yrittäen muistella säkeitä, ja hauskaa heillä näytti olevan.

Keskikouluaikainen luokkakaverini Laila piilottaa pääsiäismunat puutarhaansa, josta lastenlapset saavat ne etsiä. Hän nimittäin asuu ja on asunut kymmeniä vuosia Etelä-Saksassa. Minun lapsuudessani munat piilotettiin – siis vanhemmat piilottivat – ja me löysimme ne lipaston alla olevasta vanhasta talvilakista pääsiäisaamuna. Muistelen, että suklaamunia oli yksi kullekin lapselle.

Näinä päivinä kaivan esille ne samat koristeelliset pahviset pääsiäismunan kuoret, jotka olen saanut viisivuotiaana. Luultavasti laitan sinne sisälle itse mignonmunan ja suljen kuoret munan muotoiseksi. Pääsiäisaamuna avaan kuoret ja annan itseni yllättyä: täyssuklaata oikein suun täydeltä.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*