torstai 13.8.2020 Jesse

Asiaa läheltäsi

Pääsiäisviikon tuumailuja

Aidosta munankuoresta tehty  koriste on pujotettu pajunoksaan.

Rairuoho vihertää jo lupaavasti, se lienee parhaimmillaan loppuviikosta eli pääsiäisenä. Lasten ollessa pieniä tein kauniin asetelman ruohovadille: keskellä oli peili lampena, sen ympärillä tipuja, jotka juoksentelivat touhukkaasti ja asuivat munamökissä. Kukko piti jöötä ja kanaemo katsoi parveaan ylpeänä.

Pajunkissoja hain maljakkoon palmusunnuntaiksi. Oksien joukkoon lisäsin vielä värikkään virpomavitsan, jonka sain kummitytöltäni. Pajunkissaoksiin pujotan pikkiriikkisiä sinisiä munia. Nyt kun meillä ei ole enää kissaa, uskallan laittaa oksista riippumaan myös aidot kananmunat, jotka on tyhjäksi puhallettuina värjätty ja lakattu.  Maaliskuussa ahersin pajunkissoista yhden kranssin ja pajunoksista kokeilumielessä useitakin erilaisia oviseppeleitä.

Tällä viikolla on siivouksen jälkeen vuorossa kodin koristelu pääsiäisasuun, otin jo koristelaatikon esille pengottavaksi. Tänä koronapääsiäisenä ei tule vieraita, mutta kyllä omaakin silmää pääsiäisiloiset koristeet miellyttävät. Niissä onkin jo kerrostumaa melkoisesti.

Vanhin taitaa olla lapsena saamani värikäs pahvinen pääsiäismuna, jonka asetin pienenä karvahattuun lipaston alle pääsiäislauantaina ja kas, yöllä kukko oli käynyt munimassa suklaamunan. Omat lapseni askartelivat koulussa eri materiaaleista somia pääsiäiskoristeita, ne sirottelen huoneisiin myös tuleviksi pyhiksi. Eräs pahvinen kukko on minulle erityisen rakas, sen teki lasteni vuonna 1898 syntynyt isomummu aikoinaan kerhossa. Keltaisen kukon myötä Anna-mummu palaa mieleemme ja kotiimme uudelleen joka pääsiäisenä.

Narsissit loistavat suuressa ruukussa auringonkeltaisina ulko-oven pielessä. Kun kukinta-aika on mennyt ohi, istutan sipulit pensaiden alle, samoin laitan edellisjoulun hyasintit maahan keväällä. Ne kukkivat seuraavana kesänä somasti sinisin, valkein, vaaleanpunaisin ja keltaisin kukin – hyasintit ovat kuulemma Keski-Euroopassa kevätkukkia. Yhtenä keväänä sisarentyttäreni oli tuonut Laukkalan-taloomme kymmenittäin heiltä poistettuja narsissin mukuloita. Olihan niissä istuttaminen, mutta seuraavana keväänä kukkivista sipuleista oli iso ilo.

Sain viime äitienpäiväksi pashamuotin – se oli ollut haaveenani jo pitkään. Kiirastorstaina pääsen tekemään oikeannäköisen pashan, tähän asti olen käyttänyt muottina kahvisuppiloa. Maku lienee kuitenkin pääasia, ja reseptejä on kymmenittäin valittavaksi.

Kananmunat ovat uuden elämän symboli ja olennainen osa pääsiäistä. Vuosi sitten värjäsimme keitetyt munat niin, että otettiin kuoret pois ja upotettiin munat punajuuriliemeen. Kun munat halkaistiin tarjoiluvadille, ne olivat hauskannäköisiä punareunaisia.

Vuosikymmeniä sitten mämmiä syötiin kai joka kodissa ihan ämpärikaupalla, se oli sitä oman äidin valmistamaa. Nykyisin kaupasta saa tuokkosia melkeinpä pitkin vuotta – ja minä syönkin mämmiä läpi vuoden, pääsiäisenä erityisen runsaasti. Kerran tarjosin sitä viipurilaiselle kollegalleni.  Rohkeasti ja uteliaasti hän söi annoksensa, vieläpä kohteliaasti kiitteli.

Yhtenä vuonna meillä ammattikorkeakoululla pidettiin luokassa pikkujoulu ulkomaalaisten vaihto-opiskelijoiden ja suomalaisten opiskelijoitten kesken. Meidän opiskelijat toivat tarjottavat eli pidettiin nyyttikestit. Kaikenlaisia jouluisia herkkuja oli tarjolla, mutta myös mämmiä, jota joku pojankilmu oli tuonut sokerin ja kerman kanssa syötäväksi!

 

 

 

Jätä kommentti

*