Yläpihassa palaa taas valo: Vanhasta maalaistalosta tulee lapsiperheen uusi koti

Jenni Kärkkäinen-Kiminki sanoo aina halunneensa asua maalla. Heli Roivainen

Heli Roivainen

Maaliskuinen auringonpaiste läikehtii hirsiseinillä Yläpihan avarassa tuvassa. Lapset ovat ottaneet oman tilansa jyhkeän kiviuunin kulman takaa. Sinne on kohonnut liikennepuisto legopalikoista.

– Olen aina halunnut asua maalla, sanoo Jenni Kärkkäinen-Kiminki pirtin pöydän ääressä.

Hän on remontoinut miehensä Pasi Kimingin kanssa vuoden päivät vanhaa maalaistaloa Laukkalassa perheen uudeksi kodiksi. Nyt iso urakka on sisätilojen osalta valmis. Mittava keittiöremontti on ollut vain yksi osa sitä.

Aika lailla kaikki on mennyt uusiksi vesijohdoista ja viemäröinneistä alkaen, mutta uudistukset on tehty vanhaa kunnioittaen. Hirsipinnat on kaivettu esiin levytysten alta ja rassattu puhtaaksi juuriharjan kanssa.

– Siinä oli melkoinen tekeminen.

Lankkulattiat on maalattu, uudet sauna- ja pesutilat on sovittu paikalleen ja kamareista sisustettu vanhempien makuuhuone, lastenhuoneita ja työtilaa. Siellä missä seiniä on tapetoitu, on valittu vanhan talon tyyliin sopivat kuosit.

Maalla on oma rauha.

Jenni Kärkkäinen-Kiminki

– Pasin vanhemmat ovat olleet suurena apuna remontissa, Jenni kiittää.

Nyt kaikki alkaa olla kohdallaan.

– Huonekaluja on vielä tuomatta tänne nykyisestä kodista.

Perheen nykyinen koti on omakotitalo Pielaveden kirkonkylällä. Sekä Jenni että Pasi ovat pielavetisiä, mutta ehtineet asua myös muualla.

– Koulun jälkeen muutin Iisalmeen opiskelemaan ja ehdimme Pasin kanssa asua vähän aikaa Tammisaaressakin, missä Pasi oli töissä ja minä työharjoittelussa. Sieltä palasimme Iisalmen kautta Pielavedelle.

Nyt paluumuuttajista tulee maalle muuttajia.

– Minun haaveeni on aina ollut asua maalla, ja olemme molemmat maalaiskyliltä lähtöisin.

Jenni itse on Saarelasta ja Pasi Vaaraslahdesta. Yläpiha on Pasin ukin vanha kotitalo.

– Kun meille tarjottiin mahdollisuus paikan ostamiseen, epäröimme ensin, mutta sitten päätimme tehdä kaupat.

Tuumaustaukoa tarvittiin, sillä tiedossa oli, että talon kunnostus vaatii paljon työtä ja aikaa. Talo oli ollut pari vuotta tyhjillään. Pihakin oli alkanut jo umpeutua.

– Heinikko kasvoi reiteen saakka ja pensaat olivat täysin villiintyneet. Siinä tarvittiin parin päivän konetyöt ennen kuin piha saatiin hallintaan.

Nyt on jo koiratarhat ja kanikopitkin valmiina.

Jenni harrastaa koiranäyttelytoimintaa ja perheessä on kolme koiraa. Kanit puolestaan ovat lasten lemmikkejä.

– Vapun jälkeen meille on tulossa kanoja ja viiriäisiä.

Piharakennuksiin eläinten suojat on luonteva rakentaa.

Kaiken kaikkiaan Yläpihan remonttiruljanssia on kestänyt vuoden päivät. Ulkoverhouksen uusiminen on vielä edessä, mutta talo on nyt muuttovalmis. Kirkonkylän koti on tarkoitus panna vuokralle tai myyntiin.

Maalle muuttoa helpottaa, että paikkakunta on tuttu ja kun sekä Jenni että Pasi ovat maalta lähtöisinkin, pitkät matkat eivät hirvitä. Pasi on ammatiltaan putkimies ja käy töissä Iisalmessa.

– Itse olen lähihoitaja. Työskentelen kotihoidossa Pielavedellä ja opiskelen työn ohessa sairaanhoitajaksi Iisalmessa, Jenni kertoo.

Lapset, 4-vuotias Inka ja 5-vuotias Juho, ovat perhepäivähoidossa kirkonkylällä. Pohjois-Pielaveden koulun yhteydessä on päiväkoti, mutta sieltä hoitopaikkoja ei vielä kevääksi järjestynyt.

– Se ihmetyttää, mutta syksyllä Juho lähtee jo eskariin Pohjois-Pielaveden kouluun ja Inkallekin luvattiin hoitopaikka. Jos hoitojärjestely olisi onnistunut nopeammin, olisimme jo muuttaneet. Maalla on oma rauha.

Pelkkää hiljaiseloa maalla asuminen ei tarkoita. Vaikka julkisuudessa korostuu se, että kylillä väki vähenee ja vanhenee, kaukana katuvaloista eletään myös täysipainoista pikkulapsiarkea.

– Täälläkin asuu meidän lisäksemme ainakin kaksi lapsiperhettä parin kilometrin säteellä.

Kommentoi