keskiviikko 21.11.2018 Hilma

Asiaa läheltäsi

Ruotsinsuomalaiset vaativat palauttamaan ryöstetyt pääkallot Suomeen – myös Pielaveden haudoilla käytiin 1873

Pielaveden Kirkkosaareen haudattiin noin 2 100 vainajaa nälkävuosina 1866-1868. Siellä oli hautausmaa myös vuonna 1873, jolloin Karoliinisen instituutin kolme tulevaa professoria teki tutkimusmatkan Suomeen ja myös Pielavedelle. Arkistokuva: Heli Roivainen

Ruotsalaiset rotututkijat tekivät vuonna 1873 Suomeen ja muun muassa Pielavedelle tutkimusmatkan, jolla he ryöväsivät neljältä paikkakunnalta – Pälkäneeltä, Rautalammilta, Pielavedeltä ja Enosta – haudoista pääkalloja todistaakseen suomalaisten ei-eurooppalaisuuden. Ruotsin radion suomenkielinen Sisuradio uutisoi tästä vuonna 2015, ja nyt ruotsinsuomalaiset ihmisoikeusaktivistit ovat ryhtyneet vaatimaan vainajien jäännöksien palauttamista Suomeen.
Tällaisia luovutuksia Karoliininen instituutti Solnassa ja Uppsalan yliopisto ovat viime vuosina jo tehneet muun muassa Ranskan Polynesiaan, Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Yhdysvaltoihin.
– On pöyristyttävää, että tutkimusaineistoksi on ryövätty ihmisiä rikollisin keinoin. Ruotsi, joka ylpeilee eettisyydellään, ei ole tässä millään tavoin edistänyt asian selvittämistä, ihmettelee puhelimitse noin kuukausi sitten toimeen tarttuneen aktivistiryhmän vetäjä, göteborgilainen sosiologi, akateeminen toimittaja Timo Lyyra.
Hän huomauttaa, että pääkallojen ja muiden jäännösten luovuttaminen alkuperämaahan on vaatinut muiltakin mailta vuosien ponnisteluja. Esimerkiksi Uudesta Seelannista esitettiin ensimmäiset pyynnöt Ruotsiin vuonna 2008, ja vasta vuonna 2017 kolmen ihmisen jäännökset luovutettiin kotimaahansa.

Aktivistit kartoittavat, missä kaikkialla suomalaisten jäännöksiä on. Lyyran mukaan niitä on ainakin Karoliinisessa instituutissa sekä Uppsalan ja Lundin yliopistoissa ja Pohjoismaisessa museossa. Aktivistit ovat jo olleet yhteydessä Uppsalaan ja Karoliiniseen instituuttiin.
– Uppsalasta olemme saaneet vähän paremmin tietoja, Karoliinisesta emme oikeastaan yhtään mitään. Tiedämme varmuudella, että Karoliinisessa instituutissa on kolme vainajaa, joiden nimet ovat yhä tallella. Nämä olisi tavattoman tärkeää saada, jotta voimme jäljittää heidän sukulaisensa, Lyyra sanoo.
Sisuradio kertoi kolme vuotta sitten, että Karoliinisella instituutilla on hallussaan 76 pääkalloa, joissa on merkintä ”finne”, suomalainen. Ne kuuluvat anatomista rotututkimusta tehneiden Anders ja Gustav Retziuksen kokoelmiin. Vuoden 1873 tutkimusmatkaltaan Suomesta he palasivat mukanaan 42 pääkalloa.
Gustav Retzius julkaisi vuonna 1878 kirjan, jossa on kuva enolaisesta Johan ja Susanna Ryhäsen perheestä vuodelta 1873.
– Sen kuvan mukaan tämä perhe kuvaisi perussuomalaista. Tämä kirja oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä 1889, kertoo aktivistiryhmään kuuluva Ruotsin suomalaisen opettajaliiton puheenjohtaja Sirpa Humalisto.
Humaliston sukujuuret, Ryhäset ja Hassiset, ovat Enossa ja hänen miehensä sukua on Pälkäneellä.
Retziukset pyrkivät todistamaan suomalaisten olevan lyhytkalloisia, pitkäkalloisista pohjoisen rodun ja germaanisen rodun väestöstä poiketen.
– Se on täysin rasistinen ja ihmisarvoa loukkaava ideologia ja ajatus. Totesimme toisessa maailmansodassa, mihin se saattaa johtaa, Humalisto puuskahtaa.
Lyyra kertoo, että ruotsalainen rotututkimus oli vasta aluillaan vuonna 1873.
– Se jatkui 1950-luvun lopulle asti valtion sponsoroimana. Ruvettiin rakentamaan myyttiä ruotsalaisesta, germaanisesta ylivertaisuudesta. Siihen tarvittiin kontrasti. Se kontrasti saatiin Suomesta. Suomalaiset olivat alemman tason vähemmän kehittyneitä mongoleja.

Ihmisoikeusaktivistit ovat Lyyran johdolla ottaneet hiljattain yhteyttä muun muassa Suomen kirkkohallitukseen ja Suomen Tukholman-suurlähettilääseen, jotta jäännösten palautus Suomeen etenisi.
– En tiedä asiasta yhtään enempää kuin mitä sähköpostiviestissä on kerrottu, kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo kertoo.
Hän sanoo välittäneensä saamansa viestin opetus- ja kulttuuriministeriöön (OKM).
– Kun saamme sieltä vastauksen heidän kannastaan, kirkkohallituksessa harkitaan kirkkohallituksen mahdollisia toimia, Palo sanoo.
– Me tutkimme asiaa ja perehdymme, mistä siinä tarkemmin on kyse, hallitusneuvos Joni Hiitola OKM:stä puolestaan lupaa.
Pielaveden kirkkoherra Arto Penttinen sanoo vasta kuulleensa asiasta seurakuntayhtymän Facebook-sivujen kautta.
– Pielaveden nykyinen kirkko valmistui 1878 ja siinä yhteydessä uusi hautausmaa. Kirkkosaaren hautausmaata tämä asia varmaan koskee.
Kirkkosaaren hautausmaa täyttyi nälkävuosien 1866–1868 noin 2 100 vainajan joukkohaudalla.

Kommentit

  • Peter Andréasson

    Artikkeli otsikolla: ”Ruotsinsuomalaiset vaativat palauttamaan ryöstetyt pääkallot Suomeen – myös Pielaveden haudoilla käytiin 1873” julkaistiin 26.10. kotisivulla ja 31.10. lehdessä. Tässä artikkelissa kirjoitetaan siitä miten Karoliininen instituutti (KI) on käsitellyt anatomista kokoelmaa, joka sisältää myös Suomesta peräisin olevia ihmisjäännöksiä.
    Useat artikkelissa esitetyistä väitteistä eivät pidä paikkaansa. Karoliinisen instituutin puolesta olemme tarkkoja siitä, ettei epämääräisiä ja vääriä tietoja pääse leviämään näistä, eettisesti herkistä kokoelmista ja haluammekin selventää seuravaa:
    1. Artikkelissa sanotaan, että KI on varastanut tai ”ryövännyt” ihmisjäännöksiä rikollisin keinoin. Tämä väite ei pidä paikkaansa. KI:n tekemien tutkimusten mukaan mikään ei viittaa siihen, että ihmisjäännöksiä olisi hankittu rikollisin keinoin. Sen sijaan anatomisia kokoelmia kartutettiin kylläkin kaivaustutkimusten ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa tehtyjen vaihtokauppojen kautta 1800-luvulla. Tänä päivänä tällainen toiminta todennäköisesti koettaisiin epäeettiseksi.
    2. Artikkelissa sanotaan myös, että KI:n ei ole tehnyt mitään selvittääkseen, miten vainajat ovat tulleet Ruotsiin tai valaistaakseen vainajien historiaa. KI alkoi vuonna 2015, oma-aloitteisesti, laajan historiallisen kartoituksen, jolla nimenomaan haluttiin selventää kokoelmien historiallista taustaa. Tämä työ on jo nyt johtanut moneen palautukseen.
    3. Palautukset viivästyvät muun muassa sen takia, että KI haluaa suorittaa vaadittavat taustaselvitykset erittäin perusteellisesti. Ei haluta ottaa riskiä esimerkiksi siitä, että palautukset menisivät väärään paikkaan. Sen vuoksi on tärkeää, että historiallinen tutkimus tehdään perinpohjaisesti. Sen lisäksi on syytä muistaa, että palautukset on tehtävä yhteistyössä KI:n, Ruotsin hallituksen ja vastaanottavien maiden virallisten organisaatioiden kesken. Se on pitkällinen prosessi, joka vaatii oman aikansa.
    4. Artikkelissa näytetään valokuva muistokivestä Kirkkosaaren hautausmaalla ja viitataan siihen, että ihmisjäännöksiä olisi tuotu täältä Karoliiniseen instituuttiin. Kuitenkaan ei ole olemassa dokumentaatiota, siitä että ruotsalaiset tutkijat olisivat tehneet kaivauksia Kirkkosaaren hautausmaalla. Eikä mikään myöskään viittaa siihen, että ihmisjäännökset Karoliinisessa instituutissa liittyisivät 1860-luvun nälkävuosiin Suomessa tai Ruotsissa. KI:n tietojen mukaan instituutin edustajia kävi esihistoriallisessa kalmistossa Sundholmasaaressa Pielavedellä (ja Nestorinsaaressa Enossa). Nämä haudat olivat kuitenkin satoja vuosia vanhoja ja peräisin esikristilliseltä ajalta. Kohteen ihmisjännökset ovat siis ennen kaikkea arkeologisia.
    5. Timo Lyyraa haastateltiin 26.10.2018 julkaistussa artikkelissa. Tähän haastatteluun perustuen on KI antanut Lyyralle yksityiskohtaisen vastauksen.
    6. Karoliiniselle instituutille kysymys anatomisista kokoelmista on todella vakava. Kokoelman historiallista taustaa kartoitetaan monen ihmisen voimin. Kokoelman historia on eettisesti hyvin herkkä ja monitahoinen. KI ei voi muuttaa historian kulkua, mutta taustatutkimuksen kautta voimme kuitenkin, toivon mukaan, tuoda selkeyttä siihen mitä todella tapahtui. Juuri sen vuoksi on tärkeää, että keskustelua käydään asiallisesti ja että se perustuu faktatietoihin.

    Peter Andréasson
    lehdistöpäällikkö
    Karolinska Institutet

    • Elisa Nuutinen

      Tässä aiheesta vielä yksi Teppo Komulaisen juttu, joka julkaistiin 14.11.2018 ilmestyneessä Pielavesi-Keiteleessä.

      Pielaveden luut haettiin Pangansalon kärjestä
      Gustav Retzius ei kajonnut 1873 käytössä olleeseen hautausmaahan, arkeologi Juha Ruohonen vahvistaa.

      Kauniilla paikalla on nyt metsää ja pari mökkiä vieressä. Tästä Pangansalon saaren kaakkoiskärjestä Pielavesi-järveltä, vastapäätä nykyistä Pielaveden kirkkoa, ruotsalainen tutkija Gustav Retzius joukkoineen kävi kaivamassa ihmisjäännöksiä, arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta kertoo. Hän perehtyi muun muassa Pielavedellä oleviin hautasaariin vuonna 2010 omaa väitöskirjatutkimustaan varten.
      – Voin itse vannoa, että se on se paikka. En usko, että luita olisi viety muualta Pielavedeltä Ruotsiin kuin nimenomaan tästä, Sundholmasta, Ruohonen sanoo.
      Sundholma – suomeksi salmensaari – oli vuonna 1873 nykyisen Pangansalon nimi. Tieto täsmää myös Karoliinisen instituutin (KI) toimittaman vastineen kanssa, joka julkaistiin Pielavesi-Keiteleessä 7. marraskuuta. Ruotsinsuomalaiset ihmisoikeusaktivistit ovat ryhtyneet vaatimaan ruotsalaistutkijoiden Suomesta viemien vainajien jäänteiden palauttamista Suomeen. Lehtemme uutisoi tästä 31. lokakuuta.

      Rotujen tutkimisesta kiinnostuneet tutkijat eivät siis ilmeisesti kajonneet Kirkkosaareen, silloiseen Lammassaloon, jossa oli 1873 käytössä ollut hautausmaa. Sen ajan näkökulmasta kyse ei ollut hautojen ryöväämisestä vaan tutkimuksen tekemisestä, Ruohonen arvioi.
      – Totta kai eettisiä näkökulmia ei ole otettu huomioon, mutta toisaalta on otettu sikäli, ettei menty kirkkomaalle, joka oli käytössä. Retziuksen idea oli löytää alkuperäistä suomalaista ”rotua”. Ei heidän ideansa ollut tutkia vastikään kuolleita tai sadan vuoden sisään kuolleita vaan paljon vanhempia. Luulen, että ne, mitä Sundholmasta löydettiin, olivat 1600-luvun alkupuolelta tai 1500-luvun hautoja. Luu ei välttämättä säily kovin paljon enempää hyvänä Suomen maaperässä, Ruohonen sanoo.
      KI puolestaan arvioi hautojen olleen satoja vuosia vanhoja ja esikristilliseltä ajalta.

      Ruotsalaisten tutkijoiden Suomen-matkaan on tutustunut myös tervolainen toimittaja, väitöskirjatutkija Riitta Raatikainen, joka törmäsi matkaa käsittelevään aineistoon muutama vuosi sitten tutkiessaan Tukholmassa Retziuksen Suomessa ottamia valokuvia. Retzius oli 30-vuotias elokuussa 1873 ja uransa alkupäässä.
      – Retziuksesta on puhuttu, että hän oli ”tutkija”. Itse asiassa siitä voi ottaa lainausmerkit pois. Hän oli yksi Ruotsin arvostetuimpia tiedemiehiä omana aikanaan. Hän oli 11 kertaa ehdolla Nobelin palkinnon saajaksi, Raatikainen huomauttaa.
      Hänen mukaansa Retzius monen muun silloisen tutkijan tapaan pyrki hahmottamaan maailmaa luokittelulla ja järjestelmillä.
      – Yritettiin luoda järjestystä, järjestelmiä ja luokkia, ja luokittelemalla ymmärtää, mistä tässä eliökunnassa on kysymys. Me katsomme sitä oman aikamme kautta, jossa näemme luokittelut syrjinnän ja vallankäytön välineinä. Myös silloin niitä saatettiin pitää vallankäytön välineinä, mutta ne luotiin maailman ymmärtämisen välineiksi.
      Raatikaisen mukaan tutkijat majoittuivat Pielavedellä nimismies Jackin perheen luona, ja heitä kohdeltiin vieraanvaraisesti. He veivät mukanaan 12 pääkalloa ja saamiaan arkisia esineitä.
      Ruohosen mukaan vainajat ovat ajallisesti niin kaukaa, ettei heitä pystytä nimeämään, mutta nykyisten menetelmien avulla voidaan selvittää, mistä he ovat kotoisin.
      – Suin päin palautuksia ei saisi mennä hautaamaan uudestaan.

Jätä kommentti

*