maanantai 21.7.2019 Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna

Asiaa läheltäsi

Suomalainen juhannus Ootakissa

Japanin Ootakissa vietettiin suomalaistyyppistä juhannusta.

”Meluaminen ja juopuminen ovat kuuluneet juhannuksen viettoon kautta aikain sillä niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä.”

Törmäsin tähän virkkeeseen sattumalta etsiessäni tämän vuoden juhannuksena hukkuneiden lukumäärää, enkä voinut olla miettimättä, että mistäköhän tämäkin uskomus on peräisin. Onnekseni en onnistunut löytämään hukkumistilastoja, joten voin elää mielikuvassa, ettei kuolonuhreja ollut lainkaan. Voin myös onnekseni kertoa, että tietojeni mukaan Japanin juhannus sujui myös kuolonuhreitta. Japanissa ei vietetä juhannusta, mutta Sapporossa toimiva Hokkaido–Suomi Seura on ottanut perinteen omakseen.
Hokkaido–Suomi Seura järjesti tänä vuonna 18. kertaa perinteiset juhannusjuhlansa Ootakissa, noin kahden tunnin ajomatkan päässä lounaaseen Sapporosta. Paikalla oli noin 40 henkilöä, joista vajaa puolet suomalaisia. Kyseessä on Japanin toiseksi vanhin Suomi-seura, joka on perustettu vuonna 1976 ja järjestää aktiivisesti muun muassa kanteleen soittoa ja suomen kielen kursseja. Käyn itse aina silloin tällöin seuran suomen tunneilla muiden suomalaisten kanssa puhumassa suomea sekä lukemassa ääneen oppikirjatekstejä, jotta suomi tuntuisi mahdollisimman autenttiselta kurssilaisille. Tätä kautta minut ja muut Sapporon suomalaiset kutsuttiin mukaan tämän vuoden juhannusjuhlille. Suomi-seuran suomen opettajan, Hideaki Mizumoton mukaan juhannusjuhlia vietetään Ootakissa käytännön syiden takia. Jos Sapporon kaltaisessa miljoonakaupungissa sytytettäisiin kokko, voi olla varma, että poliisi ja palokunta saapuvat paikalle. Ootaki on pieni ja turvallinen paikka keskellä ei-mitään.

Ruokailuun kuului myös rosvopaisti.

Ootakissa pääsimme suomalaisten perinneherkkujen äärelle. Juhannusjuhlien perinteenä on ollut kautta aikojen valmistaa rosvopaistia, joka kypsennetään maahan haudattuna, sekä loimulohta nuotion äärellä. Vain uudet perunat ja silli puuttuivat. Illalla pääsimme saunaan, tai oikeastaan ”saunaan”, sillä kyseessä oli vanha grillikatos, jossa oli seinät ja jonka keskelle oli rakennettu puukiuas ja savupiippu. Lämpötila ei kohonnut yli 50 asteen, ja se vähäinenkin lämpö karkasi japanilaisten juostessa ulos, koska oli liian ”kuuma”.
Ja mitä ”meluamiseen ja juopumiseen” tulee, niin kyllähän nämäkin ”perinteet” olivat läsnä. Illan hämärtyessä niin suomalaiset kuin japanilaiset muuttuivat tuttavallisemmiksi, eikä vieraan kielen puhumista pelätty puolin jos toisinkaan. Ottamatta sen enempää kantaa, ovatko nämä perinteet hyvästä vai pahasta, voin todeta, että kaikki juhannusdraaman ainekset olivat läsnä: ysäribiisit, vuolas itkeminen, itseinho sekä arastava romanssi.

Jätä kommentti

*