perjantai 15.11.2019 Janina, Janika, Janita, Janette

Asiaa läheltäsi

Suppilovahveroita ja muikkuja

Lokakuun loppu on se ajankohta, jolloin kokoonnumme vuosi vuoden jälkeen kymmenhenkisen porukan voimin meidän mökille saareen, useimmiten perjantai-iltapäivästä sunnuntain puolipäivään. Näin tehtiin myös tänä vuonna.

Viimeistenkin vieraiden saavuttua perjantaina kohotetaan kuohuviinilasilliset tapaamisen kunniaksi. Kohta jo vaihdetaan kuulumisia tuliaiskahvien äärellä ja lähdetään liki saman tien metsään samoilemaan. Tänä kesänä ei sieniä ole juuri löytynyt, mutta miten onkaan nyt myöhäsyksyllä suppilovahveroiden laita. Pian se nähdään.

Raikkaassa syysmetsässä kuljeskelu on hyvää liikuntaa ja ilma raikasta hengittää. Sienestäjä tuntee löytämisen iloa, kun huomaa sammalikossa yhden, sitten jo kymmeniä ruskealakkisia pitkäkoipia, niitä keltajalkaisia suppiksia. Joinakin vuosina samalla reissulla on sienikoriin nosteltu myös kosolti kanttarelleja.

Ennen pimeän tuloa lasketaan järveen muikkuverkot. Myöhempi ilta on omistettu saunomiselle ja yhdessä ololle.

Seuraavana aamuna miehet lähtevät heti päivän valjettua kokemaan verkkoja. Puolen tunnin päästä he kantavat verkot muikkuja notkuvina veneestä pihamaan narulle roikkumaan. Muikkujen irrottelu koleassa syyssäässä käy näppeihin, mutta lopulta verkot ovat tyhjät ja suuri ämpäri täysi. Kalat on tämän jälkeen vielä siivottava ja mäti otettava talteen. Perkaaminen on oikein kylmää työtä, vaikka tänä vuonna olikin poikkeuksellisesti kymmenen plusasteen kelit. Jos on ollut oikein kalsea sää, kalojen perkaajille on tuotu käsien lämmittämistä varten pihamaalle pesuvadillisen kuumaa vettä.

Ateriat laitetaan yhdessä, ja muutenkin kaikki ovat auliisti mukana toimissa. Porukassa on hyviä kokkeja, joten sienistä ja muikuista syntyy toinen toistaan herkullisempia ruokia. Tosin ei olla pelkästään luonnonantimien varassa, sillä vierailla on yleensä reppu täynnä tuomisia kaiken varalta – ei sentään muikkuja kalatiskistä haettuna.

Kolme yhteistä päivää menee nopeasti. Verkot on laskettu toiseksikin yöksi järveen ja kierrelty sienipaikat vielä kertaalleen. Kun kaikki kuulumiset on saatu kerrottua, melkein pakahduttu nauruun, syöty liian paljon liian hyvää ruokaa, on poislähdön hetki. Makuupussit ja reput pakataan veneeseen, joka vie vieraamme saaresta mantereelle.

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Jätä kommentti

*