maanantai 21.10.2019 Ursula

Asiaa läheltäsi

Terveisiä Lapista

Poro ei ollut lautasella, vaan käveli ulko-ovemme edestä Ylläksellä. Lautasella oli sen sijaan Levillä King crap Housessa kuningasrapuja. Puolitoistaviikkoiseen Lapin-matkaamme mahtui niin pitkospuita eli soisten alueiden pitkoksia kuin tuntureita ja metsäreittejäkin. Metsähallitus oli ruvennut purkamaan työläästi hoidettavia pitkospuita, ja ne oli korvattu paikoin sorapintaisilla poluilla.

Kävin mieheni kanssa tutustumassa liki pariinkymmeneen erilaiseen kohteeseen, muun muassa ihmeteltiin Seitapahdasta ja Pakasaivoa, patikoitiin Varkaankurussa ja poikettiin laavulla makkaranpaistossa Kuerlinkoilla, kierrettiin Saalistusjotos ja kaivettiin ametisteja Lampivaaran kaivoksessa.

Useilla reiteillä polut olivat niin täynnä vaeltajia, että matkanteko oli yhtä tervehtimistä, kun jokaiselle vastaantulijalle oli tapana sanoa Hei!

Gondolilla Yllästunturin päälle ja kävellen alas kuulosti kivalta vaihtoehdolta, joka toteutettiin. Alastuloreitti ei tosin ollut juuri se, mitä tarkoitimme, sillä laskeuduimme kymmenen kilometriä liian kauas majapaikasta. Onneksi taksit on keksitty, sillä meille oli tulossa vieraita Muoniosta eikä kävellen olisi ehditty ottamaan heitä vastaan.

Jos poroja ja kuukkeleita ei oteta lukuun, montakaan eläintä ei nähty koko Lapin-matkallamme, vain kettu ylitti valtatien Pyhällä, jänis vieraili ovemme takana Ylläksellä ja närhi räkätti mökkimme viereisessä metsässä Luostolla.

Kittilässä sijaitseva Reidar Särestöniemen museo ateljeineen ja kotitaloineen oli mielenkiintoinen nähtävyys. Voi sanoa, että hän on lapsuudessaan asunut Jumalan selän takana, koska teitä ei juuri ollut. Ounasjoki lieneekin ollut Reidarin kotiväelle tärkein kulkuväylä.

Kaunista maisematietä pitkin ajettiin Äkäslompoloon Jounin kauppaan, jonka pihalla seisoo Lapin suurin poro, taiteilijan tekemä. Ylläksellä sijaitseva Eelin kauppa on pienempi, mutta kassarouva puheli kivasti lapinkoiristaan.

Paikallisten ihmisten mukaan vasta pakkasyöt saavat maaruskan aikaan, ja nyt oli ollut liian lämmin elokuu ja syyskuun alku. Sen vuoksi Länsi-Lapin ruska ei ollut vielä päässyt vauhtiin, mutta ei se meitä haitannut. Meillä riitti kokemista ja näkemistä Ylläksellä, Luostolla, Äkäslompolossa, Levillä, Kittilässä, Pyhällä ja Rovaniemellä!  Valokuviakin taidettiin näpsiä tuhatkunta, jutussa on niistä pieni näyte.

 

Kirjoittaja on lähtöisin Pielavedeltä Laukkalasta. Hän on työskennellyt Lappeenrannassa Saimaan ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Sirpan motto on, että asioilla on taipumus järjestyä.

Kommentit

  • Maritta Kärkkäinen

    Kiitos pohjoisen terveisistä Sirpa 😉

Jätä kommentti

*