perjantai 6.12.2019 Niilo, Niko, Niklas, Niki, Nikolai

Asiaa läheltäsi

WiFiä etsimässä

Japani alkaa taas päästä jaloilleen viimeisimmästä luonnonkatastrofistaan, taifuuni Hagibiksesta, jossa ainakin 88 ihmisen uskotaan kuolleen. Seurailen skeptisesti japanilaisia keskusteluohjelmia, joissa panelistit ovat enemmän tai vähemmän ”noh, ei voi mitään” -asenteella mukana. Mutta toisaalta mitä voi odottaa maassa, jossa erinäiset katastrofit sattuvat kuulumaan jokapäiväiseen elämään. Ihmiset ovat oppineet siirtämään tällaiset asiat alitajuntaansa.

Ennen kuin teksti menee turhan synkäksi, siirrytään mukavampiin asioihin. Hokkaido on siitä hyvä paikka, että täällä hyvin harvoin tapahtuu mitään, niin hyvässä kuin pahassa. Hyvä juttu on se, että olen viimeinkin muuttanut omaan asuntooni. Huono juttu on se, ettei täällä ole WiFiä. Voimme tietenkin keskustella siitä, onko WiFi oikeasti elintärkeä, mutta nykyajan pullamössönuorisoon kuuluvana yliopisto-opiskelijana Internet on minulle elämän ja kuoleman kysymys.

Meninkin paikalliselle valokuituyhteyksiä tarjoavalle yhtiölle kysymään, olisiko asuntooni mahdollista saada hankittua langaton verkko. He tarkistivat pikaisesti tietokoneelta, että kerrostalostani löytyy kuin löytyykin jo valmiiksi rakennettu valokuituverkosto, johon oma asuntoni täytyisi vain liittää. Helppo juttu, eikö vain? Sovin yhtiön kanssa, että he tulisivat liittämään asuntoni verkkoon päivä sen jälkeen, kun palaisin Suomesta. Tehdessäni sopimusta selitin tarkkaan, että mikäli on kysymyksiä, heidän tulee kirjoittaa sähköpostia, koska japanilainen numeroni ei toimi ulkomailla. Kun viimein palasin takaisin Sapporoon ja odottelin asennusmiehiä, ketään ei kuulunut. Odottelin aina iltaan asti, jolloin menin kivijalkakauppaan kysymään, mistä kiikastaa. He pyytelivät vuolaasti anteeksi ja totesivat, että minun olisi pitänyt vastata puhelimeen muutama päivä ennen.

Sovimme uuden ajan, ja odotin saavani WiFin muutama viikko sitten, jolloin asennusmies viimein saapui paikalla. Sen sijaan että hän olisi asentanut WiFin, hän tutkiskeli seinälläni olevaa modeemille tarkoitettua kolmikantapistoketta ja kertoi vain tulleensa tarkistamaan, pystyykö WiFiä ylipäätään asentamaan. Jopa humanisti-minä tiesi, että taatusti pystyy. Lähtiessään ukko totesi, että oikea WiFi tullaan varmaan lähiaikoina asentamaan. Tämänhetkisen tiedon mukaan saan netin marraskuun puolivälissä, eli jään jännityksellä seuraamaan tilannetta.

Japanissa internetintarjoajat kyykyttävät kuluttajia aivan rauhassa, laittavat asiakkaitaan odottelemaan kuukausitolkulla, eikä alalla ole suurta kilpailua. Parasta tilanteessa on se, että koska tilasin valokuituyhteyden jo elokuussa, joudun maksamaan siitä jo nyt, vaikken olekaan saanut sitä vielä. Japani on siitä kummallinen, että vaikka sillä olisi kaikki edellytykset hyödyntää teknologiaa, se ei vain yksinkertaisesti tee sitä. Ja Sapporo on sentään miljoonakaupunki. Suomessa saisi netin varmaan nopeammin mökille keskellä Lappia.

Jätä kommentti

*