Lueskelin Pielavesi-lehteä ja oikein ajatuksella Penttisten kirjoituksia (P-K 28.10.2026), miten vaikeata heillä on. Tulin loppupäätelmään, miten erilaisia me ihmiset olemme.
Asun rivitalossa, jossa rantalenkki kulkee 50 metrin päässä talostamme.
Polulla on joka päivä liikkujia kävellen, pyöräillen ja rollaattorilla.
Istun etupihalla rollaattorissa ja katselen kulkijoita ja ihania koiria.
Yhtenä päivänä tulee sauvakävelijä, vanhempi mies, minua jututtamaan ja sanoo: ”Minäpä oon sinua tanssittanna Lystilän lavalla kun oltiin nuoria”.
Tarinoimme hyvän tovin ja tuokiosta tuli lämmin muisto. Nimeä tosin piti kysyä, onhan noista ajoista vierähtänyt 60 vuotta ja ulkonäkö muuttunut, mutta jotain tuttua pilkahti heti. Oli oikein ihana hetki tämän ihmisen kanssa.
Yksityisyyttä minulla riittää aivan liian kanssa neljän seinän sisällä, kiitos siitäkin.